Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Tulospalvelu

"Isoksi kasvaminen on kesken", sanoo työssään juurilleen palannut Hanna Joensuu

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Hanna Joensuu , Harjavallan seurakunnan nuorisotyönohjaaja. Harjavaltaan olen muuttanut työn perässä opiskelupaikkakunnalta Pieksämäeltä. Juureni ovat Hämeessä, Hausjärven kunnassa Ryttylän kylässä. Syksyllä palasin työpaikassa takaisin juurilleni, eli varhaisnuorisotyön virkaan, johon minut valittiin 1992. Päiväkerhotätinä vierähti välissä 14 vuotta. Kun siirryin päiväkerhon puolelle, ensimmäiset rippilapseni ja leiriläiseni toivat lapsiaan kerhoon ja nyt ne silloiset kerholaiset ovat isoskoulutuksessa. Ihanaa on ollut seurata lasten ja nuorten kasvua aikuiseksi ja vanhemmiksi. Itsehän en ole yhtään vanhentunut. Kenen kanssa asut? Kotoa löytyy aviomies ja kolmesta lapsesta vielä yksi viettää viikonloput ja lomat meidän kanssa. Lisäksi yksi koirakaveri meiltä löytyy. Mikä sinussa on parasta? Tämä kysymys on painajainen! Varmaan eri ihmisille nousee minusta erilaisia puolia esille. Ehkä asioiden organisoiminen on jonkinlainen vahvuus. Itsensä ”kehuminen” ei ainakaan kuulu vahvuuksiin. Mistä sinua moititaan? Kotona siitä, että vietän liikaa aikaa työmaalla. Mitä sellaista osaat, jonka vain harva tietää? Taidan olla liian avoin, että mitkään taidot olisivat vain pienen piirin tiedossa. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Partio on minulle tapa elää ja osin kuuluu myös työtehtäviin. Partiossa saa tehdä ja kokea niin paljon, ja yhteenkuuluvuus partiolaisten kesken on aivan omaa luokkaansa. Syksyllä olin koulutuksessa, joka oli tarkoitettu partiolaisille. Kurssilaiset olivat eri lippukunnista ja osin toisilleen vieraita. Noin kymmenen minuutin kuluttua kouluttaja kysyi, että tunnemmeko kaikki toisemme jo entuudestaan. Tapa, jolla olimme tulleet yhteen ja kuinka juttu alkoi heti luistaa, teki kouluttajaan vaikutuksen. Ei ollut mitään ”kyräilyä”, että ketäs tänne on tullut, vaan tutustuminen lähti ilman kouluttajan patistusta vauhdikkaasti liikkeelle. Toinen asia, mitä tykkään tehdä, on villasukkien kutominen. Jokuset lapaset ja pipokin on syntynyt, mutta pääsääntöisesti syntyy villasukkia. Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi? Tästä nyt tulee tylsä haastattelu. Elämäni rullaa niin samaa rataa, vanhaa tuttua kaavaa, etten edes muista mitä olisin tehnyt viimeksi ensimmäistä kertaa. Ehkä maistellut uusia makuja kotikeittiössä. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? En muista mikä on varhaisin muisto, mutta lapsuusmuistot liittyvät pitkälti mummolaan, joka oli maatila. Siellä on vietetty paljon aikaa ”talon töissä”. Nyt kun enoni kuoli kesällä ja taloa on tyhjennetty, niin muisteloita on ollut monenlaisia. Hauskinta on ollut se, että lähipiirin muistiin on jäänyt sieltä erilaisia esineitä, ja ne mihin liittyvät vahvimmat muistikuvat, on nyt hukassa. Talon tyhjennyksessä on vasta pintaraapaisu tehty, eli ehkä vielä jostain löytyy kaipaamani kiisselikulho, jossa on kukkia pohjassa. Toinen vahva lapsuusmuisto liittyy toiseen mummolaan. Vaari ja mummo olivat joskus Tervakosken pikkukirkolla suntiona. Siellä pääsin vaarin mukaan soittamaan kirkonkelloja. Vieläkin muistan sen jännityksen, kun kiivettiin rappuja ylös kirkontorniin, joka ei aikuisen silmissä ole korkea ollenkaan. Mulla oli keltainen toppatakki ja valkoinen häntälakki ja tornissa vaari laittoi mulle kuulosuojaimet. Tämä kuva on oikein kirkkaasti mielessä. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? Lapsena olen saanut kuulla paljon erilaisia sananparsia. Niitä ehkä tulee viljeltyä omille lapsillekin. En osaa sanoa mikä niistä on paras, mutta kyllä näihin vanhoihin sananparsiin on iso viisaus kätketty. Tällä hetkellä ehkä mielen päällä on mummon käytetyin sananparsi ”Mitä huono huokaa, kun on turva kelkassa". Usko siihen, että meistä pidetään huolta silloinkin, kun omat voimat ovat vähissä. Mistä haaveilet? Aikatauluttomasta elämästä, kiireettömyydestä. Mihin uskot? Rakastavaan Jumalaan ja toivon, että osaan tätä viestiä välittää myös lapsille ja nuorille. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Tosi pienet asiat ja yllättäen eteen tulevat tilanteet. Se voi olla yhdessä hoidettu tylsäkin homma, minkä saa tehdyksi. Ja hyvälle tuulelle tulen myös, kun on voinut auttaa, ilahduttaa tai yllättää muita. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Kirkossa olin viimeksi toisena adventtisunnuntaina. Kirjasto vierailusta taitaa olla aikaa. Tänä syksynä siellä kuitenkin olen vieraillut. Mikä sinusta piti tulla isona? Olen tainnut olla aikamoinen tuuliviiri toiveitteni kanssa. Nuorisotyönohjaajaksi voisin sanoa ajautuneeni, mutta ei ole ollut ollenkaan huono valinta. Lastentarhanopettaja ja sosiaalikasvattaja olivat varmaan jossain kohtaa lukiolaisena haaveissa. Viime aikoina olen pohtinut samaa kysymystä uudelleen. Olisiko minusta vielä koulunpenkille? Ehkä isoksi kasvaminen on vielä kesken. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Olen onnellinen, kun minulla on ruuanlaitosta pitävä mies. Usein pääsen valmiiseen pöytään nauttimaan hyvästä ruuasta. Meille tavallista, itse tehtyä arkiruokaa on usein tarjolla: keittoja, laatikoita, pataruokia. Lisäksi mies tykkää kokeilla erilaisia juttuja. Minulle uusia kokemuksia ovat syksyn aikana olleet grillatut broilerin sydämet ja naudan poski. Hyviä olivat kummatkin. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Ensimmäinen elokuvani elokuvateatterissa oli Maija Poppanen . Se oli elämys, ja kun katsoimme sen omien lasten kanssa DVD:ltä ja innoissani kerroin mitä seuraavaksi tapahtuu, he kysyivät olinko jo katsonut elokuvan. Kyllä teidän ikäisenä! Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Musiikkia ja radiota kuuntelen lähinnä automatkoilla. Tällä hetkellä soi Jouluradio. Joululauluista pidän erityisen paljon Jumala kuiskaa joulun laulusta. Suomipoppia ja suomirokkia taitaa sitten muu aika soida. Kenet haluaisit tavata? Minusta on ollut ilo saada osallistua yläasteen ja lukion luokkakokouksiin. Kaikki entiset luokkatoverini ei ole päässyt paikalle. Haluaisin nähdä heitä ja vaihtaa kuulumisia. Käytätkö sosiaalista mediaa? Päivittäin tulee käytyä Instagramissa ja Facebookissa. Olen melko laiska ja huono sosiaalisen median käyttäjä. Työn puolesta on yritettävä hiukan pysyä mukana. Oletko säästäväinen? Säästäväisyys ei ole hyveeni. Toki osa palkasta menee säästöön yllättäviin menoihin. Rintamamiestalossa asuvana rahareikiä riittää. Ja äitinä ostaa lapsille ennen kuin itselle. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Maailmasta en osaa sanoa. Toive on, että inhimillisyys olisi voimissaan ja ihmiset pitäisivät huolta toisistaan. Että rauha ja rakkaus vallitsisivat laajemmin ja että niitä kunnioitettaisiin. Mitä urheiluseuraa kannatat? Urheilu ja sen seuraaminen ei ole ollenkaan mun juttu. En seuraa mitään enkä kannata mitään seuraa. Paikallisseurojen työtä arvostan, oli laji sitten mikä tahansa. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? Kyllä lapsuusmaisemat kutsuvat ja houkuttavat. Meillä on mökki Tervakoskella, joka on tosi tärkeä kiintokohde sillä suunnalla. Haaveena on, että eläkepäivät saisin viettää Hausjärvi – Tervakoski suunnalla. Nimi ja ikä: Hanna Joensuu 50 v. Siviilisääty: Naimisissa. Asuinpaikka: Nakkila. Koulutus: nuorisotyönohjaaja / diakoni. Ammatti: nuorisotyönohjaaja.