Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mustakynän pakina: Kylmiä hiilijalanjälkiä

Suomella on meneillään maailmanpelastustalkoot myös hiilidioksidipäästöjen osalta. Hyvä kun muutkin osallistuisivat, muuten ei kohta päästä koskaan pilkille, jos ei sitä varten rakennella lauttaa palmupuista. Ihan näin ruohonjuuritasolla mä olen monta kertaa tehnyt varsinaisia hiilijalanjälkiä, eniten nuoruuden juhannuskokoilla ja muilla nuotioilla. Grillijuhlissa vähemmän sen jälkeen kun lopetin liuotinaineiden käytön. Mutta ihan selvin päinkin koheltamisessa saattaa joskus syntyä hiilijalanjälkiä, vanhan saunan lämmityksessä varsinkin. Jos ne märät puut eivät kerta kaikkiaan syty niin ulos ne on survaistava. Jos käytetään vaan kuivia puita, ja jos on se kuusta, niin saunan piipusta ei näytä tulevan savua juuri ollenkaan. Jos se on koivua, niin talvisena pakkaspäivänäkin tekee paljon ohuemman viirun taivaalle kuin Kanarialle puhaltava suihkukone korkeuksissa. Onneksi pystyy vielä ostamaan sähkön oman paikkakunnan yhtiöltä, ettei käy niin kuin Kankaanpäässä. Tosin rahapulassa on pitänyt ilmalämpöpumpun verran energiasäästöön ja mukavuuteen sijoitella. Eikä enää tarvitse padan alla puita polttaa kun sähkö lämmittää suihkuveden. Tervaskantotasolla, appiukon tervahaudalla tuli monesti paljonkin tehtyä hiilijalanjälkiä silloin kun se oli jo poltettu ja sitä purettiin. Mutta kyllä tuli grillihiiliäkin ja niillä taas hyvin herkullisia hiilenhimmeitä makkaranpätkiä. Muuten olen kyllä yrittänyt vähentää näitä käsitteellisiä hiilijalanjälkiä vaikka kuinka. Metsän olen antanut tontilleni kasvaa ja hetelmäpuistani olen viikkokaupalla valkeita kuulaita ja kriikunoita syönyt. On siinä lihaa säästynyt, mutta ei niitä elukoita yhtään sen enempää täälläpäin näy. Kasvihuonekaasuja ei meidän tontilla ole haisteltu koskaan. Eikä hernemaan sadostakaan niitä paljon kahdelta hengeltä syntynyt. Taitaa olla niin silti, että jos hiilijalan jälkeni on himmentynyt, niin hiirikädenjälki on sittenkin se haitallisempi näillä leveilyasteilla. Kyllä kannattaa tarkkaan katsella mistä kohtaa sillä kädellä klikkaa ja napsuttelee kotikompuutterin ruudulla, viisastelee tässä lopuksi valokuitukaapelinsa päästä O. Peltonen.