Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Vaalikone

Vain lihapullat jäivät syömättä

Oli synkkä ja myrskyinen aamu. Yksi syksyn ankeimmista, sillä oli täysin sysimustaa ja taivas auennut. Vettä piiskasi tuulilasiin niin paljon, ettei eteensä kunnolla nähnyt. Oli vuosi 2015 ja olin menossa tapaamaan professori Jorma Ahvenaista Kokemäelle. Ahvenainen oli kirjoittanut kirjan Satakunnan metsätaloudesta, ja halusin kuulla siitä lisää. Ahvenainen oli antanut tarkat ajo-ohjeet puhelimessa. Vielä erikseen hän muistutti, että pitää kääntyä kivipylväiden kohdalta. Jos ajaisin ohi, olisin pian Harjavallan puolella. Lopun varmaan arvaattekin. Ajoin tietysti ohi, koska oli niin pimeää. Palasin takaisin, ja koukkasin kivipylväiden kohdalta pihaan. Vastaanotto oli lämmin. Pihavalot syttyivät ja ovi aukesi ennen kuin ehdin autosta ulos. Yritin epätoivoisesti avata sateenvarjoani, mutta tuuli oli voimakkaampi. Päätin juosta niin lujaa kuin pystyisin. Talon isäntä toivotti sateen kasteleman aamuvieraan sydämellisesti tervetulleeksi ja kysyi saako halata. Halataan vaan, vastasin. Siitä huolimatta, että olin ehtinyt kastua miltei läpimäräksi. Istuimme alas ja rupattelimme niitä näitä. Löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Kaivoin siinä keskustellessamme laukustani kynän ja lehtiön, mikä herätti hilpeää hämmennystä. Aika pian kävi ilmi, että olin väärässä talossa. Ne oikeat kivipylväät olivat kyllä samalla peltoaukealla, mutta vasta vähän matkan päässä. Vilkaisin kelloani ja ymmärsin olevani pulassa. Professori oli odottanut jo tovin ja varmasti ihmetteli missä viivyin. Jouduin tekemään äkkilähdön. Ymmärsin sentään pyytää anteeksi ja kiittää huomaavaisesta vastaanotosta. Lihapullatarjoilusta kieltäydyin kohteliaasti. Oli pakko jatkaa matkaa. Anteeksi jouduin pyytämään myös toisessa kohteessani. Olin auttamattomasti myöhässä. Selitin asian juuri niin kuin se oli, minkä jälkeen pääsimme itse asiaan. Kirja sai ansaitsemansa huomion. Häpeästä toivuttuani soitin vielä ensimmäiseen osoitteeseen ja pahoittelin aamuvarhain tekemääni yllätysvierailua. Sain kömmähdykseni muitta mutkitta anteeksi ja kutsun tulla toistekin. Jälkeenpäin on paitsi hävettänyt, myös naurattanut. Ne syömättä jääneet lihapullat muistan kyllä vielä vuosienkin päästä. "Jouduin tekemään…äkkilähdön. Ymmärsin…sentään pyytää anteeksi.