Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Eurovaalikone

Kolumni: Minun valintani – hiljainen joulu

Taitaa olla neljäs joulu, kun pyydän läheisiltäni hiljaista joulua, sitä kaikkien ylistämää joulurauhaa. En ryhdy arvioimaan kenenkään hyväntahtoisuuden mittaa. Suon jokaiselle haluamansa joulun. Suomessa kannetaan aivan syystä huolta, kun niin monet ihmiset joutuvat täällä Satakunnassakin vastentahtoisesti viettämään joulunsa totaalisen yksin. Sama hiljaisuuden ketju jatkuu monen kohdalla läpi elämän. Viimeiseen saattojoukkoon kuuluvat vain seurakunnan työntekijät. Sellaiset ovat koskettavat hautajaiset. Pari vuotta sitten minut kutsuttiin tyttären perheeseen joulunviettoon. Kaksi kouluiän kynnyksellä ollutta lapsenlasta halusivat ”pappan” mukaan joulunsa. Mieli teki, mutta kieltäydyin. Vetosin pitkään matkaan ja vihoittelevaan polveen. Varmaankin tuotin lapsille pettymyksen. Olen mielensä pahoittajien sukua. Käytän itsekkäästi tarjolla olevat mielihyvää tuottavat asiat. Olen tullut ikään, jolloin rauha ja hiljaisuus ovat elämän nautintoja. En kaipaa jouluuni kinkkua enkä automiehen konjakkia. Ruskeaa kastiketta ja maitokahvia saa kuitenkin olla. Miksi toimin näin? Maailma näyttää tulleen hulluksi. Nyt uhotaan, miten jouluun laitetaan enemmän rahaa kuin viime vuonna. Veronpalautuksina tulleet miljardit kääritään paketteihin värikkääksi jouluksi. Helsingissä hienot turkkirouvat seisoivat ruokajonossa saadakseen joulun myös koirilleen. Sitä varten oli eläinten ruokajono. Suvaitsevaisuutta. Nyt jos koskaan, annetaan kaikkien kukkien kukkia. Saatan tosin vienosti hymyillä, kun perheen ylensyönyttä karvaista lemmikkiä kuskataan lääkärin luo. Sopii siinä samalla ostaa apteekista helpotusta myös muille ähkystä kärsiville. Näillä perusteilla – sopuisaa jouluaikaa itse kullekin säädylle täältä Kauvatsalta! Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja.