Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Vaalikone

Korkein kynnys kuntosalille on ylitettävä ovella – loppu sujuu tulosten kehittymisestä iloiten

Iloinen puheensorina täyttää Voimalapisteen käytävän, kun ystävykset Raija Virta ja Mervi Hokkanen kipuavat tottuneen rennosti treenikassit olallaan kohti kuntosalin pukuhuonetta. Mervi Hokkanen helähtää nauruun. –Tottuneesti? Tämä on minulle vasta neljäs kerta, hän paljastaa ja kertoo Raija Virran houkutelleen hänet kuntosalille. Eikä Hokkanen ole ainoa. Kun kunta käynnisti Kuperkeikkaa läpi elämän -hankkeen AVI:n myöntämän Liikunnallisen elämäntavan paikallisen avustuksen myötä koulutuksen vertaisohjaajille, innostui Raija Virta heti ajatuksesta. Ensin täytyi päästä itse ajan tasalle kuntosalilla käynnin kanssa. –Olen liikkunut aktiivisesti koko ikäni, se on minulle elämäntapa. Hiihtäminen, vaellus sekä ryhmäliikuntatunnit ovat intohimoni. Kuntosalilla aloin käydä, kun uimahalli aikoinaan valmistui. Salikäynnit jäivät jossain vaiheessa muun liikunnan varjoon, myös ruuhkavuoden lasten kanssa pakottivat luopumaan jostakin. Vuodet kuitenkin tuntuvat kropassa, 50 vuotta parturi-kampaajana työskennellyt Virta joutui tunnustamaan itselleen, että lihaskunto ei enää säily itsekseen. –Kun kunta tarjosi mahdollisuutta maksuttomiin kuntosalivuoroihin, sanoin miehelleni, että mennäänkö. Lähdimme molemmat, sillä tämä oli hyvä tilaisuus. Nakkilassa on lisäksi syksyn ajan kokoontunut kaksi kuntalaisille maksutonta ikäihmisten tasapainoryhmää. Ryhmä on ollut suosittu ja kävijöitä on ollut noin 40 viikoittain. Tasapainoa on testattu ja tuloksiakin saatu aikaiseksi. Raija Virta tuntee hyvin kroppansa, sillä hän on oikeassa lihaskunnon merkityksestä vuosien kertyessä, vahvistaa Nakkilan kunnan projektityöntekijä Anne Hakanen . Voimalapisteessäkin ryhmäliikuntaohjaajana työskentelevä personal trainer ja hyvinvointiohjaaja muistuttaa, että vuodet heikentävät väistämättä lihaskuntoa, mutta siihen pystyy vaikuttamaan itse omilla valinnoillaan liikunnan suhteen. –Kuntoliikunta, esimerkiksi lenkkeily ei yksinään riitä. Ikääntymisen myötä lihaskunnon ylläpito korostuu. Ikävuosista voi laskea harjoitteiden tarpeen. 70-vuotiaan kuntoharjoittelusta 70 prosenttia tulisi olla lihaskuntoharjoittelua. Fyysinen kunto muodostuu kestävyyskunnon, tasapainon ja lihaskunnon symbioosista. Kestävyyskuntoa ylläpidetään liikkumalla, kuten kauppareissuilla kävellen, hiihtäen tai vaikka haravan varressa hikoillen. Tanssi tai ryhmäliikuntatunnit, sekä metsässä samoilu kehittävät tasapainoa. Lihaskunto kohenee – kuntosalilla. –Mutta eihän siellä kuntosalilla käy kuin nuoret muskelimiehet ja -naiset, Mervi Hokkanen nauraa. Raija Virta ja Anne Hakanen purskahtavat nauruun Hokkasen lailla. Suurin kynnys kuntosaliharjoittelun aloittamiselle on henkisesti se kuntosalin ulko-oven kynnyksen ylittäminen. Hakanen on törmännyt vasta-alkajien pelkoon useasti. Raija Virta tunnistaa sen myös itsessään. –Ajattelin, että enhän minä osaa tehdä siellä mitään. Kannattaa mennä ensimmäistä kertaa jonkun tutun kanssa, joka näyttää, miten salilla toimitaan ja miten niitä laitteita käytetään. Virta sanoo, että pelko toisten ajatuksista aloittelijaa kohtaan on turha. Jokainen on joskus aloittanut ja salilla kävijät osaavat arvostaa jokaista, joka sinne tulee. –Etenkin miehet neuvovat mielellään, kun kysyy heiltä apua ja neuvoja uusien laitteiden käyttöön. Muuten jokainen keskittyy omaan suoritukseensa, ei kanssatreenaajista tarvitse välittää. Jotta se ulko-oven kynnys mataloituisi entisestään, Anna Hakanen koulutti kunnan maksuttomille vuoroille osallistuneista innokkaista ryhmän vertaisohjaajia. Myös Raija Virta suoritti 20-tuntisen koulutuksen. Vertaisohjaajien tärkein tehtävä on rohkaista vasta-alkajia kokeilemaan kuntosalia. Kun lihasten heikkeneminen iän myötä on fyysinen tosiasia, yhtä tärkeää olisi myös taistella sitä vastaan. Se kun on mahdollista, Hakanen vakuuttaa. –Tutkimusten mukaan vielä korkealla iälläkin aloitettu säännöllinen lihaskuntoharjoittelu on tehokasta. Suositeltavaa olisi käydä kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. Sopiva treeniohjelma laaditaan aina henkilökohtaisesti. Hyvä kuntosaliohjelma on sellainen, että se tuntuu kropassa, mutta ei pahalta. –Liian kipeäksi ei saa tulla. En itse ole koskaan varsinaisesti pitänyt kuntosaliharjoittelusta, mutta koen tarvitsevani sitä, Raija Virta tunnustaa ja kertoo esimerkin. –Loppusyksystä lapojeni väli oli niin kireällä, että sitä särki. Hierojakin sanoi, ettei saa jumia auki. Päätin kuitenkin käydä varoen salilla. Kuukauden salikäynneillä jumi aukesi niin, että hierojakin huomasi muutoksen. Ja minä pääsin kivuista. Mervi Hokkanen yllätti kuntosaliharjoittelulla itsensä. Hän oli kokeillut toki kuntosalilaitteita joskus toistakymmentä vuotta sitten Naisvoimistelijoiden ryhmässä, mutta kipinä ei syttynyt. –Tästä taisi tulla minulle uusi harrastus. Minä pidän tästä, hän sanoo ja alkaa kiskoa soutulaitetta Raija Virran tarkistaessa, että liike tuntuu missä pitääkin. Kynnys on kadonnut. "En itse ole koskaan varsinaisesti pitänyt kuntosaliharjoittelusta, mutta koen tarvitsevani sitä, Raija Virta vertaisohjaaja