Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Melankolinen lurjus on Juicelta saatu lempinimi – ja nyt myös kirjan nimi

–Odotan innolla torstaipäivää, koska ystäväni eivät vielä tiedä kirjan julkaisusta, naurahtaa Minni Ruuhijoki ja esittelee vuodenvaihteessa julkaistua runoteostaan, Melankolinen lurjus . Runojen kirjoittamiseen Harjavallassa asuva Ruuhijoki on käyttänyt vuosia, mutta kirjan julkaisu tapahtui lopulta verrattain nopeasti. Kirjoittaja kertoo löytäneensä vanhan runovihkonsa joulusiivoa tehdessään, päättäneensä tuolloin kokeilla kirjan kokoamista, ja vain vähän myöhemmin toimittaneensa aineiston kirjan julkaisseelle Mediapinta Oy:lle. Yhdenlaisen lähtölaukauksen kirjan tekemiselle harjavaltalainen sai loppuvuonna Henry Flinkmanin kirjanjulkaisutilaisuudesta. –Ostin hänen kirjansa, ja sen lopussa oli teksti "onko haaveenasi julkaista oma kirja". Siitä innostuin, että nyt! Runot ovat syntyneet pitkällä aikavälillä: Niitä on kirjassa aina 1970-luvulta 1990-luvun loppuun asti. Teoksen kannessa on kuva ystävän vanhasta luotsiveneestä. Se liittyy Minni Ruuhijoen mukaan hänen nuoruuteensa, kuten myös kirjan nimi. Se on Juice Leskisen kirjailijalle antama lempinimi. Ruuhijoki vietti nuoruutensa Juankoskella. Hän muistelee, miten Leskisen porukassa kulki paljon nuorisoa, ja illanviettoon kuuluivat usein punaviini ja mantelit. Jossain vaiheessa iltaa Ruuhijoki vetäytyi aina ryhmästä itsekseen veden äärelle. Hän on syntynyt Jyväskylässä, mutta heti syntymänsä jälkeen hänet lennätettiin keskoskaappiin Kuopioon. Juankoskelle hän päätyi kymmenvuotiaana, ja monien mutkien kautta Harjavaltaan 1980-luvun alussa. Hän aloitti työnsä Satalinnassa vuonna 1983. Runokirjan teemoina ovat ikävä ja kaipuu. Vaikka vanhimmat tekstit ovat 50 vuotta vanhoja, kertoo Ruuhijoki edelleen tunnistavansa itsensä niistä. –Kirjassa on vain osa jäljelle jääneistä runoistani. Puolet niistä olin jo repinyt ja polttanut. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kirjoittaminen on ollut aina Minni Ruuhijoelle läheinen harrastus – jo koulussa hän muistelee pitäneensä erityisesti ainekirjoituksesta. –Sen sijaan historia oli minulle vaikeaa. Joskus historian kokeessa kirjoitin A4-arkin mittaisen runon. Sain siitä arvosanaksi 4+, hän naurahtaa. Nuorena Ruuhijoki kirjoitti paljon runoja myös Savon Sanomiin . Yksi hänen runoistaan on julkaistu lisäksi Paavo Haavikon kirjassa Suomen kansan uusia runoja vuodelta 1984. Vaan entäpä tuore, vuodenvaihteen jälkeen ilmestynyt julkaisu – millaisia ajatuksia Melankolinen lurjus herättää tekijässään? –Tykkään siitä hirveästi. Tämä on jotain, mikä jää jälkeeni. Jos runoista ei pidetä, ei se satuta minua, hän miettii. –Mutta iloitsen, jos ystävät sanovat, että kirjassa on aika kivoja runoja. Kirjaa saa ainakin suoraan Minni Ruuhijoelta tai tilaamalla kustantajalta. Nykyisin Ruuhijoki kertoo kirjoittavansa vähän. Myös tunnetila on vaihtunut melankoliasta muuksi. –Nykyisin se on ilo! Koko elämäni on muuttunut iloiseksi. Mitä olen täältä saanut ystäviä, ei kukaan usko, että olen melankolinen. Satakunnassa vietetyistä vuosista huolimatta Minni Ruuhijoki pitää itseään edelleen savolaisena. Siihen tiiviisti liitettävä luonteenpiirre nostanee päätään, kun Ruuhijoelta kysyy, onko hänellä tavoitteena saada julkaistua vielä lisää runojaan. –Voitte toivoa jatkoa. En lupaa mitään, mutta "suattaapi tulla, tai sitten ei", hän nauraa. "Joskus historian kokeessa kirjoitin A4-arkin mittaisen runon. Sain siitä arvosanaksi 4+." Minni Ruuhijoki