Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Sinun vuorosi kirjoittaa

Lauantaina vietetään suomalaisen päivää. Ei siis suomalaisuuden päivää, joka on toukokuussa, vaan suomalaisen päivää. Minun päivääni, sinun päivääsi, meidän päiväämme. Suomalaisen päivä on Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Sanomalehtien liiton yhdessä järjestämä kirjoitustapahtuma, jossa suomalaisia pyydetään pitämään päiväkirjaa yhdestä päivästä. Se päivä on 2. helmikuuta. Ei ole yhdentekevää, mitä päiväkirjaasi kirjoitat, sillä kaikki päiväkirjat kootaan Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon niin tutkijoiden kuin muidenkin aiheesta kiinnostuneiden luettaviksi. Tärkeää on kertoa, mitä teit, missä kävit ja kenet tapasit – vai tapasitko ketään? Mielenkiintoisempaa on kuitenkin kuulla, mitä ajattelit ja miltä sinusta tuntui. Kerro ajatuksesi siitä, millainen päivä se muiden joukossa oli. Suomalaisen kirjallisuuden seuraa kiinnostaa totta kai myös se, tapahtuiko lauantaina mitään merkittävää. Jos ei, kerro siitäkin. Jäikö se kaivelemaan? Mitä toivoit, mitä odotit – vai olivatko odotuksesi sittenkin liian suuret? Päiväkirjan sivuilla sanoja voi pyöritellä loputtomiin. On liian helppoa ja yksinkertaista kirjoittaa muistiin vain se, että kävi saunassa tai hiihtämässä. Pitäisi muistaa kertoa myös se, miltä se tuntui. Mitä päivästä jää, kun se liukuu ohi ja tulee seuraava? Korvaako seuraava päivä edellisen, vai jääkö siitä jälki? Millainen jälki? Mallia voisi ottaa vaikka vanhoista, nuorena kirjoitetuista päiväkirjoista. Olen onnekseni säilyttänyt vanhat Teinikalenterini . Niiden lukeminen jälkikäteen on hauskaa, mutta samalla hyvin hämmentävää. Teinareissa ei sanoja, eikä varsinkaan tunteita säästelty. Sen sivuja selaamalla on edelleen helppo päästä mukaan niihin tunnelmiin, kun joku on ensin loukannut, mutta pyytänyt myöhemmin anteeksi. Suomalaisen päivä -kirjoitustapahtuma järjestetään nyt kolmannen kerran. Ensimmäiset päiväkirjat pyydettiin jo 20 vuotta sitten, jolloin noin 23 000 suomalaista kirjoitti päivästään. Kymmenen vuotta sitten päiväkirjan sivujen määrä putosi 11 600:aan. Uutuudenviehätys näyttää kymmenessä vuodessa laimenneen, mutta toivottavasti suuntaus ei ole se, että määrä puolittuu joka kymmenes vuosi. Ei anneta sen tapahtua, eihän? Ainakaan hoputtamisesta tapahtuman järjestäjiä ei voi syyttää, sillä sanojaan ja tunteitaan voi makustella ihan rauhassa. Aikaa on aina helmikuun loppuun saakka. "Teinikalentereissa…ei sanoja, eikä varsinkaan tunteita säästelty.