Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Six Minutes Afterin levy on vastaus vuosia mietityttäneeseen kysymykseen

ARVIO Six Minutes After on aiemmin julkaissut nipun pienempiä levyjä, mutta aina ilmassa on leijunut yksi kysymys: Miltä Harjavallan ja Kokemäen seudulta kotoisin oleva trio kuulostaisi kokopitkällä levyllä parin vuoden välein julkaistujen pikkulevyjen sijaan? Nyt tuohon kysymykseen saadaan vastaus, kun yhtye julkaisee uuden levynsä ensi viikon lopulla. Kysymys on ollut aiheellinen, sillä kolmikko on osoittanut jo aikoja sitten olevansa erinomainen liveyhtye. Sen takia kenellekään ei liene yllätys, että soitto kuulostaa hyvältä myös levyllä. Yhtye itse kertoo hakeneensa levylle juuri samanlaista luonnollisuutta kuin keikoilla. Levyllä kuuluu selvästi myös se, että yhtye on soittanut yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Vaan entäpä se tärkein, eli itse musiikki? Albumi koostuu yhdeksästä kappaleesta, joiden yhteispituus vastaa suurin piirtein vinyylimittaa. Vaikka miehillä eittämättä olisi eväitä myös pidempään maalailuun, voinee useimpien kappaleiden tiivistämistä runsaaseen kolmeen minuuttiin pitää hyvänä ratkaisuna. Ne ovat itsenäisinä napakoita, mutta tukevat jokainen osaltaan myös kokonaisuutta. Yhtye katsoo valitsemaansa tyylisuuntaa useammasta eri näkökulmasta, mutta siitä huolimatta fokusta missään vaiheessa menettämättä. Linja pysyy yhtenäisenä. Ehkä hienointa kuulijalle on se, että vaikka kappaleista löytänee vaikutteita muista esiintyjistä, ei levyä silti pysty kategorisoimaan tai täysin rinnastamaan mihinkään muuhun yhtyeeseen. Kuulomuistoja ei pysty paikantamaan, eikä sille ole edes tarvetta: Six Minutes Afterin bluespohjainen rock on perinnetietoista, eikä yhtye ole keksimässä pyörää uudestaan – ehkä jos jotain, muistuttamassa sen olemassaolosta. Eikä se vähennä kappaleiden arvoa, päinvastoin. Esimerkiksi yllekirjoittaneen suosikit, jo toisena kuultava Ain't Gonna Run ja levyn loppupuolelle sijoitettu Mad Horse ovat tunnelmapaloina sellaisia, joista moni muukin esiintyjä voisi olla ylpeä. Erityismaininta pitää antaa Risto Ojalammelle , jonka lauluääni ja -tekniikka ovat kehittyneet vuosien varrella suurin harppauksin. Soittajina kitaristi Ojalammi, basisti Jukka Rauta ja rumpali Ari Yliahtela ovat olleet erinomaisia jo pitkään.