Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Reijo Saineen romaanissa on paljon omaakin, mutta tulevasta kirjasta jäävät kohtalon hetket pois: "Minulla oli turvalaite, jolla lähetin viestin, että nyt on hätä"

Kansalaisopiston kirjoituspiiristä se lähti. Tunnin päätteeksi opettaja määräsi osallistujat kirjoittamaan seuraavaksi kerraksi A4:n verran tekstiä. Tekstit tultaisiin lukemaan, analysoimaan ja arvostelemaan. Nakkilassa asuva Reijo Saine teki käsketysti. Poikkeukselliseksi hänen kirjoituksensa tekee se, että se julkaistaan ensi viikolla osana Saineen ensimmäistä romaania. Miehen esikoisteos kantaa nimeä Kohtalon pehmeitä potkuja , ja sen julkistustilaisuus on Harjavallan kirjastossa tiistaina. Kirjoituspiiriä varten tehty kirjoitus on kirjassa sivu 13. –Siitä kirjoituksesta kirja lähti kasvamaan. Olen matkustanut paljon, ja kirjan tarinoissa on paljon omaakin mukana, vaikka kirja onkin fiktiota, kirjoittaja kertaa. Saine luonnehtii omakustanteena julkaistavaa kirjaa seikkailuteemaiseksi. Se kertoo töistä pois potkitusta miehestä, joka putoaa todella alas, mutta pääsee onnekkaasti takaisin jaloilleen. Kirjoittaminen ei sinänsä ole Reijo Saineelle uusi aluevaltaus. Hän kertoo pitäneensä kirjoittamisesta jo lapsena – hän pärjäsi kilpailuissa ja suomenkielessä. Kipinän kirjoittamiseen sytyttivät opettajat Liisa Liukkonen ja Kaija Haikola . Työelämässä ollessaan Saineella ei ollut aikaa kirjoittaa, mutta tilanne muuttui viisi vuotta sitten. Hän jäi tuolloin eläkkeelle. Saine luonnehtii itseään pitkän linjan sähkömieheksi. –Istuin 38 vuotta samalla tuolilla valvomorakennuksessa Harjavallan voimalaitoksen vieressä. Firmat ympärillä vain vaihtuivat, hän naurahtaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tuoretta julkaisua tulee saamaan Reijo Saineelta, Harjavallan kirjakaupasta ja Nakkilan Onnipekasta. Romaanin ensimmäinen painos on suuruudeltaan sata kirjaa. Saine suunnittelee jo toisen julkaisun tekemistä – tai oikeastaan useammankin. Yksi niistä on omaelämänkerta, joka kattaa Saineen elämän seitsemän ensimmäistä vuotta. –Kirja tulee olemaan nimeltään Vinski . Se on nyt puolivälissä. Teen kirjan seitsemästä vuodesta, koska ensimmäiset vuoteni olivat värikkäät. Muistan asiat kolmevuotiaasta lähtien. Siitä eteenpäin on ollut tasaisempaa. Saine muistuttaa, että maailma oli 1950-luvun lopulla aivan toisenlainen kuin nyt. –Kerron kirjassa esimerkiksi siitä, kun auto ajoi ojaan Kissakujalla. Tuolloin autoja näki siellä kerran tai kaksi vuodessa, se oli valtava tapaus. Vaikka Reijo Saine kertookin elämänsä olleen myöhemmin tasaisempaa, ei se tarkoita, ettei kirjoitettavaa löytyisi siitäkin. Yksi tekeillä oleva kirja tulee käsittelemään melontaretkeä, jollaista varten Saine harjoitteli kuusi vuotta. Hän suunnitteli 60-vuotiaana eläkkeelle jäädessään melovansa Inarin Nellimistä Nakkilaan. Retki päättyi kuitenkin sadan kilometrin jälkeen kaatumiseen. Saine ei huomannut kuivapuvun repeämistä, eikä sitä, että puku alkoi täyttyä vedellä. Mies nousi rannalle ja kylmissään yritti sytyttää nuotiota – huonolla menestyksellä. Pian hän huomasi tarvitsevansa apua. –Minulla oli turvalaite, jolla lähetin viestin, että nyt on hätä. Muutama tunti siitä paikalle saapui helikopteri, jolla minut tuotiin pois. Kirja ei kuitenkaan tule kertomaan noista tapahtumista, vaan päinvastoin: Se on fiktiivinen teos siitä, millainen melontaretki onnistuessaan olisi voinut olla. Melomista Saine ei ole tapahtumista huolimatta jättänyt. –Melon edelleen. Harrastan myös golfia, ja se näyttelee nyt julkaistussa kirjassakin isoa osaa. Olen pelannut 17 vuotta. Se on minun ja vaimoni yhteinen harrastus. Juttua päivitetty 6. maaliskuuta kello 16.15: Tarkennettu tieto, mistä kirjaa saa. "Olen matkustanut paljon, ja kirjan tarinoissa on paljon omaakin mukana, vaikka kirja onkin fiktiota." Reijo Saine