Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mustakynän pakina: "Älykännykästä huolimatta aion edelleen katsella tietä, maisemia ja ihmisiä"

Viimein vaihdoin älyttömän kännykkäni älylliseen. Runsaasti kirjoituspalkkiota taskussani astelin paikalliseen kodinkoneistusmyymälään ja pyysin esittelyä. Kyllä esiteltiin ja kavereita oltiin. Kaikkia kauniit kännykät olivat kiinalaisia, paitsi jotkut korealaisia. Teimme jo alustavasti muutaman sanan sopimuksen. Sitten näytin omaa vanhaa, rakasta junioriseniori- kännykkääni. Ja pyysin myyjää katsomaan, josko siitä sima-kortti uuteen sopisi. Myyjä väitti sim-korttiani olevaksi ajanlaskumme alkuvuosilta. Minä epäilin että keskiajalta vaan. Hänpä sanoi, että uuteen pitää silti vaihtaa, ja hän tekee homman jos perintötekijäfirman simuna-kortti ja yhteys käy. Ei käy. Luotin edelleen siihen kotimais-ruotsalaiseen telefoonifirmaan, jonka osakeostoilla siskon mies joskus rikastui ja vippasi mullekin pari sataa. Myyjä mua neuvoi Huittisista semmoisen hakemaan. Sinne siis sompailin ja liikkeen löysin. Siellä huomasin kännyköitäkin myytävän ja niinpä aivan asiallinen nuorimies trimmaili mulle kännykän kuntoon ja vielä bluetoothin elikkä sinihammasyhteyden kuulokojeisiin kytki. Nytpä kuulen mä kahdella korvalla sen mitä muut yhdellä. Kun vaan joku soitella viitsisi. Tuo muijan kanssa kokeilu alkaa kyllästyttää. Mä nimittäin soitan sille kartanon yliskammarista alakerran peräkammariin ja hyvin kuuluu, vaikkei riideltäisikään. Mä olen jo kauan ihmetellyt miksi monet ihmiset joka paikassa täällä kotiseudulla istuvat ja tuijottavat sitä älykännykän ruutua, mutta nyt mä sen ymmärrän: Oppia ikä kaikki. Mutta autolla ajaessa pitää opetella vaan sitä autolla ajoa. Kännykkä pitää luovuttaa vänkärille tai takakonttiin. Säästyy siten hipiän hienous ja jopa henki. Älykännykästä huolimatta aion edelleen katsella tietä, maisemia ja ihmisiä kun kotonani lähden. Kyllä riittää se, että liukkahilla ja räntäsateessa pihamaallani yritin käyttäytyä älykännykkäni kanssa kuin nykyihminen. Ei mun kannata. Mä olen niin vanhanaikainen, että mulla ei ole edes tatuointia eikä nenärengasta. Hyvät, ihmiset. Lopuksi lievä toivomus, älkää jättäkö yhteydenpitoanne savumerkkeihin niin kuin kauvatsalaiset vaan soittakaa joskus numeroon, 0400 738 218 O. Peltonen