Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Eurovaalikone

Puheenvuoro: Juurensa tuntevan ihmisen ei tarvitse pohtia elämän tarkoitusta – Sukupolvien ketjuun kuuluminen on riittävä tarkoitus

Yle uutisoi viime viikolla onnellisuuskyselystään. Siinä kävi ilmi, että suomenruotsalaiset ovat onnellisempia kuin suomea puhuvat suomalaiset. Tuloksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, onhan suomenruotsalaisia sanottu maailman onnellisimmaksi vähemmistöksi. Suomenruotsalaisten onnellisuuden sanotaan johtuvan yhteisöllisyydestä. He ovat auttavaisia, ahkeria toimimaan yhdistyksissä ja heillä on tiiviit verkostot. Televisiouutisten haastattelussa joku arveli, että onnellisuus voisi johtua siitä, että suomenruotsalaiset asuvat muita suomalaisia todennäköisemmin omalla kotiseudullaan. He ovat omiensa parissa, muuttavat harvemmin kuin muut. Jäin miettimään tuota kotiseudun merkitystä ihmisten onnellisuudelle. Olisiko niin, että kotiseudulle jääminen lisäisi onnellisuutta? Ovatko Satakuntaan jääneet ihmiset onnellisempia kuin täältä pois muuttaneet? Ihan yksinkertainen tuo asia ei ole. Moni ajattelee nuorena, että tutuista kuvioista on päästävä pois. Nuoruuden käpykylän pitää vaihtua paikkaan, jossa on oikeaa elämää. Osalle lähteminen on helppoa, osa kaipaa enemmän tai vähemmän takaisin kotiseudulle. Uskon, että onnellisia ovat ainakin ne, jotka haluavat jäädä – eikä heidän ole pakko lähteä. Jos viihtyy ja haluaa asua synnyinseudullaan – ja saa sieltä työpaikan, pystyy todennäköisesti hyvin hyödyntämään verkostoja, joita on syntynyt lapsuudesta lähtien, suvun kautta jo ehkä paljon pidemmältäkin ajalta. Juurensa tunteva, niitä arvostava ja kotiseutuaan rakastava ihminen on todennäköisemmin onnellinen. Ehkä myös silloin, kun on muuttanut pois kotiseudultaan. Uskon, että paikkaan ja yhteisöön kuulumisen tunne lisää onnellisuutta. Juurensa tuntevan ihmisen ei tarvitse pohtia elämän tarkoitusta. Sukupolvien ketjuun kuuluminen on riittävä tarkoitus. Turhaan ei sanota, että historian tuntemisella on merkitystä. Kotipaikkarakkaus voi syttyä myös uuteen paikkakuntaan. Väitän, että tässäkin menneisyyden tuntemisella on merkityksensä. Onnellisuutta voi ammentaa myös uuden kotipaikan historiasta. On helpompi ymmärtää ympäristöä ja ihmisiä, kun tuntee taustat.