Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Vaalikone

Mielipide: Kokemäki on aina kirjoitettu väärin

MIELIPIDE Kokemäellä oli vielä noin 1 000 vuotta sitten ruotsinkielisten kauppiaiden ’kaupunki’ Teljä. Nimi Teljä tuli paikan ’jokilaaksoa’ tarkoittavasta ruotsinkielisestä nimityksestä, maastopaikkasanasta talgh, tślgh(ia ). Ei ollut siirtonimi Ruotsin Södertäljestä kuten kielitaidottomat tutkijat selittävät virheellisesti. Mutta kun kaupunki siirtyi maannousun takia jokisuuhun merenkulkukelpoiseen satamarantaan, tuo Teljä loppui olemasta nimenä. Sitten käytettiin nimiä Kumo ja Kokemäki rinnakkain. Mikään paikannimi ei ole joutunut akateemikoitten niin pahasti väärin selittämäksi kuin nimi Kumo. Ja niin väärin kirjoittamaksi yli 500 vuoden ajaksi kuin nimi Kokemäki, nykyäänkin. Jo vuonna 1322 asiakirjoissa oli ’ruotsinkieliseksi’ mainittu nimi Kumu. Asiakirjassa mainittiin v. 1494 henkilönnimi Oleff Kokemalaynen . Vasta vuonna 1845 asiakirjoihin tuli nimi Kokemäki. Sitä ennen pitäjä mainittiin vain nimillä Kumu/a/o, Kwmo, Kwomå, Cwmo, Kuumo. Joen nimenä Kumo älv. Nimelle Kumo ovat tutkijat esittäneet selitysyrityksinään mm. sanoja kuhmu ja henkilönnimen Gudhmar suomalaistunutta muotoa. Arkeologi Unto Salo esitti hyvin mielenkiintoisen, kummallisen paljon kannatusta saaneen selityksensä. Nimi tuli muka veneiden pitämisestä talviaikana kumollaan rannoilla. Selitys oli Kokemäen kaupungin sivuillakin, mutta on nyt kyllä poistettu sieltä. Kun Suomessa on kaikkialla niin paljon veneitä talvisin kumollaan rannoilla, niin siitä pitäisi olla paljon Kumo-nimiä kaikkialla. Mutta ei vain ole. Mistä tuli nimi Kumo? Kun tutkii hiukan karttaa, on Harjavallan puolella Kuumoonmäki. Ja on aika laaja, korkea Koomankangas. Kaikissa näissä nimissä on sana kumo tarkoittaen ’merkkitulien roihua, valonkajoa’. Viron kielessäkin tulekuma. Historian asiantuntija Brita Salko kirjoitti Luvian seurakunnan historiakirjaan nimen Kumoksenpää selityksenä tuon sanan kumo, tarkoittaen niitä paikan niemellä. Sanan kumo sisältäviä paikannimiä on muuallakin, mm. jo noin vuonna 1250 Cuminpe tarkoittaen Hankoniemeä Kumionpäänä eli merkkitulien harjun päänä. Kun Olaus Magnus piirsi Carta Marinan v. 1539, hän piirsi merkkituliroihun Cumon kohdalle karttaan. Jo 800-luvun alusta lukien Ruotsi järjesti noita merkkitulia ja niiden ketjuja viestiketjuina kaikkialle Suomeenkin. Suomen laiskat tutkijat vain eivät ole selvittäneet niiden monia nimityksiä suomen ja ruotsin sanastoissa. Eivätkä niiden paikkoja. Nimi Kumo ei ole ruotsia, vaan suomenkieltä. Nimi Kokemäki on ollut liian vaikea kielentutkijoille avata, kun nimestä on noita useita Kokem(a)-, Kogma, Koghma muotoja. J. Mikkola aloitti vuonna 1909 selityksen: Hyvin todennäköistä on, että Kokema johtuu »kokea» sanasta. Sitä on tuo kielentutkijoiden lauma toistanut ja toistanut, tarkoittaen pyyntiä, kalastusta. Vaikka Mikkola esitti epävarmana: ’todennäköisesti’. Olen kirjoittanut kirjaa varten käsikirjoitukset jo noin 2 000 vanhasta paikannimestä ja kirjoitan nyt myös selityksen nimestä Kokemäki. Sanomatta enää: ’todennäköisesti’. Vihdoin esitän sen tosiasian, että paikan nimeä ei ole koskaan osattu kirjoittaa oikein. On paha väärinkirjoitus nimen Kokemäki alun Koke-osassa. Kun paikalla asuvat suomenkieliset talonpojat verovapauden saaden suostuivat pitämään ja polttomaan ruotsin sotaherroille noita merkkituliröykkiöitä Kuumoonmäellä, Koomankankaalla, niin niiden seutua he sanoivat siitä nimityksellä Kokkomäki. Sana kokko kun vielä Renvallin Suomalaisessa Sana-kirjassa tarkoitti juuri merkkitulia. Niitä pystytettiin käyttövalmiuteen vielä Itämaisen sodan eli Krimin sodan aikaan vuosina 1853–56. "Paikan …nimeä ei …ole koskaan osattu kirjoittaa oikein.