Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Mustakynän pakina: ”Mä tuumailin omaa elämääni. En olisi yhtään kauempaa siinä kylässä pärjäillyt”

Niin kuin huonosti tiedetään, olen kotoisin Pohjois-Satakunnan salomailta ja se on antanut hyvän maastokelpoisuuden myös Kauvatsan lempeille kunnahille. Viime vuonna uskalsin olla kolme tuntia kotikylässäni neljänkymmenen vuoden jälkeen ja nyt vasta uskallan siitä kirjoittaa. Teki mieli myydä kirjojani siellä. En saanut montaa kaupaksi. Vain älykkäimmät ostivat. Silti ihailin uljasta metsäläiskansaa. Heidän yhdistyksensä Eränkävijät oli toisena järjestäjänä. Miehet olivat traktorin kokoisia ja heidän lapsensa mönkijän kokoisia ja kaikki sen näköisiä, että korvessa komiasti pari viikkoa pärjäävät. Oli nimittäin semmoista metsästysvarustusta heillä yllä, että ei hirvenä ammuta ja sorsakin saadaan vaikka paljain käsin kiinni ja hauki nostetaan järvestä vaikka hiuslenkillä. Kotioloissa tietysti pärjäävät puolukkahillolla, ahvenilla ja hirvenlihalla. Mä seurailin niitä kun ne siinä sujuvasti ohittivat myyntipöytäni ja menivät peremmälle täytettyjä eläimiä tutkimaan ja kalansaaliskuvia vahtailemaan. Mä tuumailin omaa elämääni. En olisi yhtään kauempaa siinä kylässä pärjäillyt. Oli se iso helpotus kunnon kyläläisille kun Artturi Anttilan linja-auto vei pitkätukan pois. Kaikki me siitä Korkeinta kiitämme. Muuttaisinko aikuistuneena sinne takaisin? En muuttaisi ja tuskin siellä mulle kunnon kämppää löytyisikään. Jos kysyisin, niin sanottaisiin, että justiinsa viime viikolla sekin myytiin ja vanhustentalon yksiötkin ovat kaikki täynnä. Monet lapsuusystävät, naapurit ja koulukaverit yllättivät. Pitivät minua ihan ihmisenä, mielenkiintoisenakin. Erityisesti tietysti lämmittivät kirjan ostajat, mutta kyllä parhaan säväyksen teki kahden kauniisti kypsyneen flikkaihmisen halaus. Kokeilkaa tekin semmoista sitten kun ajat paranevat. Mutta silti se on parempi, että mä pysyttelen vaan Kauvatsalla ja käyn kerran vuodessa siellä ladyja halailemassa ja gentelemanneja kättelemässä. Aloitan sitten kun koronat katoavat. Siitäkin on mieleni hyvä, että muistin mainita, että hallitsemani Pitkän Kustaan kartanon ympärillä viljavat vainiot kalarantoja kaunistaa ja kansainvälisiä kaunottaria mansikkamailla saa seurailla O. Peltonen Kirjoittaja on kirjallisuuden sekatyöläinen.