Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Verotiedot

Armeija eli viikon Porin keskustassa – ja kaupungilla vastaan tulleet saattoivat jopa tervehtiä

Sen jälkeen, kun vuosituhannen alussa sain suoritettua varusmiespalveluksen, olen saanut kutsun kertausharjoitukseen kolme kertaa. Niistä ensimmäinen tuli verrattain nopeasti, alle kahden vuoden kuluttua siitä, kun olin suorittanut velvollisuuteni. Se tosin oli tiedossa hyvissä ajoin, sillä kutsu luvattiin jo siviiliin pääsemisen yhteydessä. Kertausharjoitusta seurasi pitkä tauko ennen kuin sain uuden kutsun, noin viisitoista vuotta. Viimeisimmän kerran olin kertaamassa viime viikolla, melko tasan kaksi vuotta edellisestä kerrasta – ja mikäli ennakkotiedot pitävät paikkansa, voinen odottaa kutsuja myös jatkossa. Toisin kuin aiemmat kertausharjoitukset, herätti tämänkertainen runsaasti huomiota myös ympäristössä, työskenteliväthän kymmenet aseistautuneet reserviläiset Porin keskustassa sekä karhukaupungin lähiympäristössä. Porin prikaati tiedotti harjoituksesta etukäteen, mutta uutinen ei selvästi tavoittanut kaikkia: Keskustaan asettuneet sotilaat herättivät ihmetystä ja kysymyksiä harjoituksen loppuun asti. Keitä he ovat ja mistä he ovat tulleet? Ehdittiinpä epäillä tilanteen liittyvän koronavirukseenkin. Pääasiassa keskustelua käytiin verkossa, lähinnä sosiaalisessa mediassa. Keskustelun sävy oli kuitenkin kauttaaltaan positiivinen: Hyvä että harjoitellaan. Kaupungilla reserviläisiä vastaan tulleet saattoivat jopa tervehtiä. Toki toisenlaisiakin kommentteja kuului, mutta niiden osuus oli selvästi pienempi. Harjoituksen aiheuttama ihmetys oli täysin ymmärrettävä: Joukot saapuivat katukuvaan maanantai-iltapäivällä hetkessä, eivätkä esimerkiksi puolustusvoimien isot ajoneuvot ole jokapäiväistä nähtävää Porin torin laidalla. Hetkittäin harjoitus toi kaupunkikuvaan lisäksi sinne kuulumatonta äänimaisemaa: Myös keskustan ulkopuolelta kuuluneet räjähdykset herättivät paljon huomiota. Niistäkin prikaati ilmoitti jo ennen harjoituksen alkamista. Harjoituksen päätyttyä perjantai-iltapäivällä tunnelmat olivat hyvin paljon samat kuin loppuvuodesta 2000 armeijasta lähtiessäni: Helpottuneet, koska tiesin, etten ollut viikon aikana hukannut varusteitani. Samalla mieleen jäi pieni ajatus siitä, että harjoitusta olisi voinut jatkaa vielä toisen viikon.