Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Käsityöläisyyden puolesta puhuva Johanna Tervo toivoo löytävänsä työlleen jatkajan: ”Käsityötaito säilyy vain tekemällä, ei museoimalla."

Kun harjavaltalaisen Ju-Hannan yrittäjä ja omistaja Johanna Tervo kertoo asiakkaalleen suunnittelevansa eläkkeelle jäämistä, asiakkaan valtaa epäusko. – Älä vaan sano, että lopetat, euralainen Leila Toivonen kauhistuu. Juuri niin Tervo aikoo tehdä. Hän on palvellut asiakkaita käsityöliikkeessään jo kohta 30 vuotta, ja on aika siirtyä eläkkeelle. Sen hän haluaa tehdä terveenä. Neulomista Tervo ei silti aio lopettaa, sillä se on hänen harrastuksistaan kaikkein rakkain. Hän aikoo neuloa niin kauan kuin suinkin jaksaa. Käsityöliikkeen ovi käy vähän väliä. Tervon asiakkaat tietävät jo, että pienestä putiikista saa kaiken mahdollisen avun. Tervo jaksaa aina myös muistuttaa asiakkailleen, että neuleet pitää pestä pesupussissa ja villaohjelmalla tai käsin. – Jonkin verran asiakkaat kyselevät ohjeita, mutta minä kerron kyllä kyselemättäkin, Tervo nauraa. Kun asiakas astuu ovesta sisään, Tervo kysyy ensimmäiseksi, mitä tämä aikoo tehdä. Sen jälkeen haetaan yhdessä asiakkaan tarpeisiin ja toiveisiin sopivat tarvikkeet. Jos asiakas sanoo, että teen ”vain sukat”, Tervo terästäytyy. – Sukat eivät ole ”vain”. Kysyn, minkä vahvuiset haluaisit tehdä ja pitääkö niiden mahtua lenkkareihin. Esimerkiksi lasten sukat neulotaan usein ohuesta langasta, jotta ne mahtuvat kenkään. Värivalintoja Tervo ei asiakkaansa puolesta tee. – Värin pitää olla sellainen, josta hän itse pitää. Yrittäjävuosiensa aikana Tervo on oppinut asiakkailtaan paljon. – Vauvat alkavat jokellella myymälässä. Olen ajatellut, että he puhuvat noille väreille. Ja koska tämä on hiljainen ympäristö, vauvalla on täällä turvallinen olo. Myymälän asiakkaista suurin osa on lähiseudulta, mutta seuraava tulija kertoo olevansa Porista. Hän on yrittänyt päästä itsensä kanssa sopimukseen siitä, että tekisi vain täsmäostoksia. Ju-Hannassa se ei aina onnistu. – Olen jakanut lankavarastoni kotona niin, ettei mieheni hoksaa kuinka suuri se on. Lankakeriä on muun muassa sängyn alla, työhuoneessa ja vaatehuoneessa, asiakas kertoo. Tervoa naurattaa. Hän ei ole vielä koskaan tavannut käsitöiden tekijää, jonka aika olisi pitkää. – Se on sellainen harrastus, jota saa tehtyä silloin kun siltä tuntuu ja silloin kun on sopiva hetki, Tervo toteaa. Tervo on ollut vaatetusalalla koko ikänsä. Yrittäjäksi hän ryhtyi kuitenkin vasta oltuaan kotona monta vuotta lasten kanssa. – Pitihän sitä miettiä ja siihen uskoa, mutta koskaan ei voi mitään aloittaa, jos ei tee päätöstä. Päätökseensä hän on ollut tyytyväinen. Kuusi vuotta sitten hän perusti kivijalkamyymälänsä tueksi verkkokaupan. – Sen rooli kasvaa koko ajan, mutta kivijalkakauppa ei menetä suosiotaan. Se tarvitaan edelleen. Käsityötaito säilyy vain tekemällä, ja pitää olla paikka, josta kysyä neuvoa. Ei se museoimalla säily. Tervo aikoo sulkea liikkeensä ovet kesään mennessä. Hän toivoo kuitenkin löytävänsä yritykselleen sitä ennen jatkajan. – Kukaan ei ole valmis yrittäjäksi, mutta siihen kasvaa. Kaiken tietotaitoni annan seuraavalle, ja sitä minulla on aika paljon.