Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Hiidenkiukaiden viereltä: ”Kun suuri uutinen oli saatettu kaiken kansan tietoon, ryöpsähti naamakirjassa vilkas keskustelu”

Sosiaalisen median suosituinta sovellutusta Facebookia, tuttavien kesken naamakirjaa, voi luonnehtia sangen vaaralliseksi välineeksi osaamattomille. Se on vähän samaa kuin antaisi tulitikut pikkulapselle tai metsurinkirveen sellaiselle, joka ei ole elämässään alan töitä tehnyt. Kerronpa varoittavan esimerkin. Perjantaiehtoolla joku kirkonkylän älykkö oli havainnut pääkadulla poliisin partioimassa liikennettä siviiliautolla! Voi kauheaa. Ratissa oli ollut naiskonstaapeli. Sekin vielä. No, eihän tässä vielä mitään erikoista ole, koska tehokkaampaa liikenteen valvontaa lähiasukkaat paikalle ovat toivoneet kuukausikaupalla. Rikkomukset ovat yleisiä ja niistä puhutaan ja kirjoitetaan. Hivenen ihmeellistä oli sen sijaan se, että joku meni ystäviään ”varoittamaan” poliisin läsnäolosta. Eivätkö poliisit juuri olleet oikealla paikalla oikeaan aikaan tekemässä työtään? Siitä heille palkkaakin maksetaan. Jatkuvasti huudamme kuorossa sen perään, ettei poliiseja ole riittävästi torjumassa rikoksia. Kun edellä mainittu ”suuri uutinen” oli saatettu kaiken kansan tietoon, ryöpsähti naamakirjassa vilkas keskustelu. Joku toivoi valvontaa lisää ”meidän kadulle”, toinen ylipäänsä paheksui kaikenlaista kaitsemista ja niin edelleen. Lopputulos muodostui sekavaksi. Valistuneesti voipi veikata sekavan liikenteen jatkuvan entisellään isolla kirkolla tulevaisuudessakin. Jos taviksella asiat ovat hyvin hallinnassa, hänellä ei liene pienintäkään pelättävää kohdatessaan ”sinivuokon”. Poliisien määrästä keskustellaan jatkuvasti. Ongelmana on tietysti se, että nimenomaan vakavat rikokset ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Rikollisuus ei tunne rajoja. Erilainen jengiytyminen kasvaa. Talousrikollisuus on esimerkiksi sellainen alue, mihin ei ole irrotettavissa riittävästi kovan tason osaajia. Tunnetusti rötöstelijät kulkevat aina rinnanmitan edellä virkavaltaa. Facebookiin palatakseni, se on hyödyllinen laite, mutta sen käyttäjälle ei anneta riittävää peruskoulutusta. Myyjän rooliin kuuluu, että hän saa tuotteen käsistään nopeasti ja on jo nopeasti kauppaamassa seuraavaa tuotetta. Aikuisopistoissa annetaan opetusta ja kuulemani mukaan kurssit täyttyvät hetkessä. Monissa kirjastoissa on myös osaavia virkailijoita neuvomassa. Jotkut järjestöt kouluttavat jäseniään. Surkeinta on kuitenkin pankkimaailmassa, jossa uudistukset käydään liian nopeasti. Viime viikonvaihteessa kiiri valtakunnantason uutisia OP-ryhmän hankaluuksista pankkikorttinsa uusimisessa. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja.