Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Kierrätyspisteissä olisi puukolla töitä – pahoitan mieleni aina, kun avaan astian

KOLUMNI Mielensä voi pahoittaa monesta asiasta. Minä pahoitan sen joka kerta, kun vien talouden lehtiä ja pahveja kierrätyspisteeseen. Tähän riittää, kun aukaisee papereille tarkoitetun astian ja toteaa sen olevan miltei täynnä, ei lehtiä vaan pahveja. Kaiken kruunaavat pahvilaatikot, joita ei ole viitsitty purkaa, vaan ne on tungettu sinne sellaisenaan. Lisättäköön sen verran, että tuohon mielen pahoitukseen sisältyy jonkin verran kierrätysraivoa. Ei tässä tietenkään voi itseään pyhimykseksi julistaa näissä kierrätysasioissa, mutta pyrkimys on ollut tämän asian suhteen olla tarkka. Niin tarkka, että olen varmaan huvittava näky erotellessani kierrätyspisteellä lehtikorista kartongit ja pahvit. Aika nysväämistä, tunnustan. Tuntuu tietenkin aika turhauttavalta tuijottaa samalla keräysastiassa olevia väärin lajiteltuja asioita. Tästä huolimatta haluan pitää pääni ja jatkaa oikeanlaista lajittelua. Jonkinlaisen nautinnon saan silloin, kun paikalle sattuu joku toinen, joka myös kiltisti lajittelee nuo omat asiansa. Noinkohan se olisi mennyt, jos haukan katseeni ei olisi ollut paikalla. No juu, halvat on huvit välillä. Tunnustan, että nuo pahvilaatikot ja niiden purkaminen puukolla teippejä aukoen syö kohtuuttoman paljon kallista aikaani. Välillä jopa kymmenen minuuttia, riippuen tietenkin laatikkojen määrästä. Silti teen sen ilolla. "Ei tässä tietenkään voi itseään pyhimykseksi julistaa.” Kerran pari olen ärtymyksen vallassa repinyt jonkun toisen kokonaisia laatikoita. Laittanut ne kasaan ja sen jälkeen oikeaan astiaan. Syynä on ollut se, että lehtilaatikot ovat täynnä eikä omille lehdille olisi vaan ollut tilaa. Toisaalta tuo hetki, kun korjaat jonkun muun virheellistä käyttäytymistä, on mainio hetki purkaa aggressioita. Täytyy vaan tehdä se näennäisesti tyynenä, varsinkin, jos käyttää puukkoa. Ei sitä julkisella paikalla halua siinä tilanteessa numeroa. Ymmärrätte varmaan. Oliko muuten jollekin epäselvää se, miksi tämmöistä erottelua tehdään. Oli tai ei, kerron kumminkin. Pahvit ja kartongit käytetään eri tuotteiden raaka-aineeksi kuin paperit. Ei tuota lajittelua kenenkään kiusaksi toivota tehtävän. Mutta ollakseni hiukan pessimisti, totean, että taitaa tuota välinpitämättömyyttä olla muutenkin ilmassa. Aika monen mielestä kaikenlaista vaaditaan, jotta elämä vaikeutuisi. Tämä taitaa olla siitä pienemmästä päästä. Yritetään nyt kuitenkin tämän asian suhteen pikku parannusta. Kirjoittaja on oman elämänsä sankari ja (eli) lähihoitaja.