Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Nuoret kunnostavat Paneliassa museokohdetta, Satakunnan museolta voi adoptoida monumentin

Lammashaan pronssikauteen ajoittuva röykkiöalue sijaitsee Euran Paneliassa. Museokohde on nyt paljon paremmin nähtävissä kuin vielä vuosi sitten. Kiitos kuuluu kunnan Nuorten työpajalle, joka on raivannut kasvillisuutta röykkiöalueen edustalta. Euran kunnan työllisyysyksikkö on adoptoinut tämän muinaiskohteen hoidettavakseen Satakunnan museolta. Nuorten työpaja, kehitysvammaisten toimintakeskus ja kuntouttavan työtoiminnan aikuisten ryhmä pitävät tästedes huolta, ettei kasvillisuus pääse rehottamaan muinaisjäännösalueella. Ennen adoptointia kohdetta oli hoidettu viimeksi vuonna 2010. Se ehti kasvaa niin täydellisesti umpeen, että kyltti pilkisti enää vähän vesakon keskeltä. – Tästä tulee hyvää jälkeä, kun vesakko ja kasvillisuus saadaan pois ja päästään niittämään. Olen tästä todella iloinen. Eurassa on paljon muinaisjäännöksiä, ja meidän on tarkoitus etsiä työllisyyspalveluille muutama muukin kohde hoidettavaksi, toteaa Satakunnan museon arkeologi Leena Koivisto . – Aina kun kohteita hoidetaan, ne tulevat näkyviksi, tulevat tutuiksi, ihmiset huomaavat ne ja niistä innostutaan. Silloin myös niiden suojelu tulee helpommaksi. Niiden arvo huomataan, Koivisto sanoo. Euran kunnan työllisyysyksikön esimies Rami Heino toteaa, että tällaiset työtehtävät sopivat hyvin hänen yksikölleen. Raivaustöitä pystyy tekemään pitkälti käsin ja yksinkertaisilla apuvälineillä, ja niihin kykenevät osallistumaan monentaitoiset ihmiset. – Kun porukalla lähdetään ja otetaan vähän evästä mukaan, en tiedä, voiko parempaa työtoimintaa olla. Lisäksi alue tulee tätä kautta myös tutummiksi. Samalla voimme kertoa esimerkiksi kehitysvammaisille asiakkaille historiasta, Heino sanoo. Nuorten työpajalla on jo ennestään kokemusta Luistarin alueen hoidosta. Heinon mukaan ulkona yhdessä tehty työ on ollut nuorille mieluisaa. Työn tulokset on helppo havaita päivän päätteeksi. Tällä hetkellä töitä ei pystytä tekemään koronavirustilanteen takia, mutta kesällä on tarkoitus niittää muinaisröykkiön ympäristö. Työllisyysyksikkö on sitoutunut pitämään yllä muinaisjäännösaluetta vuosittaisella niitolla ja raivauksella. – Kohteet eivät vaadi päivittäistä tai viikoittaista huoltoa, joten kohteita voi olla enemmänkin. Tarkoitus on pitää ne niin siistinä, että kaikki voivat olla ylpeitä siitä, Heino toteaa. Järjestöt ja kansalaisryhmät voivat adoptoida Satakunnan museolta monumentteja hoidettavakseen. Kohteita on adoptoitu tähän mennessä maakunnassa neljä. Leena Koivisto kertoo, että monumenttien adoptoinnista on saatu toistaiseksi hyviä kokemuksia. Ristolan kyläyhdistys on huolehtinut jo pitkään Köyliönjärven Kirkkokarista, jossa on jäännöksiä vanhasta muistokappelista. Satakunnan museon ystävät ry. hoitaa Porissa Reposaaren kappeliluotoa. Kävijämäärät ovat lisääntyneet siellä yhdistyksen adoptoitua kohteen. Toinen saman yhdistyksen adoptoima kohde on Koskelon vanhaa merimerkki Lampaluodossa. Se on yhdistyksen oma projekti, jota varten se haki avustusta Museovirastolta. Merimerkille raivattiin polku ja tehtiin opastaulu. Kohde on kiinnostanut ympäristön asukkaita ja mökkiläisiä. Monumentin hoito tarkoittaa yleensä lähinnä pienimuotoista kasvillisuuden raivausta. Monet muinaiskohteet ovat puskittuneet, ja niiden ympäristö kaipaa vuosittain vesakonpoistoa ja niittoa. Koivistolla on mielessä uusia mahdollisia adoptointikohteita, mikäli jokin yhdistys tai vaikka partiolippukunta kiinnostuu muinaisjäännösalueen hoidosta. – Myös esimerkiksi koululuokka voisi hyvin adoptoida koulun lähellä olevan muinaisjäännöksen siten, että sinne tehtäisiin joka vuosi retki, Koivisto ehdottaa. Satakunnan museolla on kymmeniä tällaisia mahdollisia adoptiokohteita. Muinaisjäännöksiä maakunnassa on sadoittain, jopa tuhansittain, mutta kaikki niistä eivät sovellu vapaaehtoisten ryhmien hoidettaviksi. Tähän mennessä adoptoidut kohteet sijaitsevat kunnan omistamalla maalla. Suurin osa muinaisjäännöksistä sijaitsee yksityisessä omistuksessa olevilla alueilla, jolloin niiden hoidosta on vaikeampi sopia. Tampereen seudulla on adoptoitu pieniä rakennuksiakin. – Mekin olemme miettineet rakennuksia. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa puhuttiin Lippakioskista Sibeliuspuistossa. Rakennukset ovat kuitenkin paljon hankalampia adoptiokohteita, koska niissä on niin paljon huomioon otettavia asioita, Koivisto sanoo. Aiemmin museokohteista huolehti valtio. Museovirastolla oli muinaisjäännösten hoitoyksikkö, joka toimi Satakunnassa vuosina 1994–2012. Toiminta on loppunut koko maassa. Kaikkia muinaiskohteita ei ole hoidettu ennenkään, mutta tällä hetkellä myös monet Museoviraston aikoinaan hoitamat kohteet ovat vailla hoitoa. Osasta huolehtii maanomistaja. Paikoin museokohteita hoitavat kunnat ja yhdistykset. Esimerkiksi Euran kunta hoitaa Luistarin kalmistoaluetta ja Rauman kaupunki Sammallahdenmäen muinaisjäännösaluetta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Metsähallitus huolehtii osasta kohteista. – Adoptoinnin kautta pyrimme siihen, että sopivat porukat ja sopivat kohteet löytäisivät toisensa. Kohteet liittyvät myös alueelliseen identiteettiin, ja esimerkiksi koulut vierailevat näissä kohteissa paljon, Koivisto sanoo. Adoptoinnissa hän ei näe erityisiä riskejä. Kaikkien adoptoijien kanssa sovitaan tarkkaan, mitä alueella saa tehdä ja mitä ei. Muinaisjäännösalueella ei esimerkiksi saa kaivaa, ja opaskylttien pystytyksestäkin pitää sopia erikseen. Kumpikin taho voi myös sanoa sopimuksen irti, jos adoptoijan aika ei esimerkiksi riitäkään kohteen hoitoon. Hyvin herkkiä kohteita ei oteta mukaan adoptio-ohjelmaan. Köyliönjärven kirkkokari Kirkkokari on pieni saari Köyliönjärven pohjoispäässä. Saaren historia liittyy Pyhän Henrikin legendaan, ja se on osa Köyliönjärven kansallismaisemaa. Saarella on jäännöksiä mahdollisesti jo 1300-luvulla rakennetusta muistokappelista. Vuonna 1955 saareen on pystytetty kristinuskon Suomeen tulosta kertova muistomerkki, ja kesällä 1999 paikalle pystytettiin kahdesta kivipaadesta tehty alttari. Kirkkokari on pyhiinvaelluskohde. Hoidon tavoitteena on alueen pitäminen siistinä, informatiivisena ja helposti saavutettavana. Alueesta on huolehtinut jo pitkään Ristolan kyläyhdistys. Reposaaren Kappelinluoto Kappelinluoto sijaitsee Reposaaren koillisosassa. Kappelinluodolla on perimätiedon mukaan muinainen merimiesten kappelin paikka. Kappelinluotoa on käytetty myös hautausmaana, siellä on pidetty jumalanpalveluksia ja sinne on tehty retkiä. Kappelin muistomerkkiä hoidetaan huolehtimalla sen lähiympäristön kunnosta muun muassa niitolla ja vesakon raivaamisella. Aluetta hoitaa Satakunnan museon ystävät ry. Vanha merimerkki Porin Lampaluodossa sijaitsee käytöstä poistetun Koskelon merimerkin, pylväslyhdyn, jalusta. Kiviraunio on ympäristöään hivenen korkeammalla paikalla kalliopohjalla. Hoidon tavoite on huolehtia merimerkin lähiympäristön kunnosta ja siisteydestä sekä alueen opasteista. Aluetta hoitaa Satakunnan museon ystävät ry. Lammashaan muinaisjäännösalue Alue koostuu kahdesta erillisestä röykkiöryhmästä. Eteläisessä ryhmässä on kolme röykkiötä, jotka sijaitsevat hakamaisessa ympäristössä peltoaukean reunalla. Pohjoinen röykkiöryhmä, jota adoptointi toistaiseksi ainoastaan koskee, koostuu kahdesta lähekkäin olevasta röykkiöstä, jotka sijaitsevat pahasti umpeen kasvaneessa ja ryteikköisessä saarekkeessa. Alueella on Euran kunnan pystyttämät opastaulut. Röykkiöryhmää hoitaa Euran kunnan työllisyysyksikkö. Lähde: adoptoimonumentti.fi ja Satakunnan museo