Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Voisi olla hyvä, että ei sen enempää vahdittaisi kenenkään tekemisiä

KOLUMNI Heti alkuun paljastan salaisuuden itsestäni, vaikka se varmaan kannattaisi jättää viimeiseksi. Olen nimittäin kuluneiden koronaviikkojen aikana pessyt käsiäni varmasti enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä. Eivät ne kyllä yhtään nätimmiksi ole tulleet. Lainaan silti erästä kuuluisaa lausahdusta: "Pieni asia ihmiskunnalle, mutta suuri minulle." Olen aiemminkin pohtinut tämän ajan kummallisuutta. Jatkan samalla tiellä. Etäleikkijänä papan roolissa minusta on kehittynyt, ainakin omasta mielestäni, melkoinen ideanikkari. Toisaalta tässä on auttanut vastapuolen kyky heittäytyä ilmiömäisesti mukaan. Uutuutena tähän isovanhemmuusasiaan ovat tulleet drive in -tapaamiset sovitussa paikassa. Vaikka pienen ihmisen ajatuksia ei voi suoraan lukea, niin aistittavissa on sisäinen ahdistus siitä, ettei normaaleja mummulavierailuja voi toteuttaa. Se on toki molemminpuolista. Nyt jos koskaan tajuaa "silmät ovat sielun peili" -sanonnan merkityksen. No, näistä asioista on varmasti monilla nyt kokemuksia. Varmasti monella on myös erilaisia ratkaisuja yhteydenpitoon. Siihen vaikuttavat käytettävissä olevat keinot ja mahdolliset nykyvempaimet sekä se, kuinka me osalliset suostumme asioita toteuttamaan. En kuitenkaan kuulu niihin, jotka arvostelevat niitä, joiden rajanveto on löysempi. Pääasia, että on itsensä kanssa asian suhteen sinut. Jos on vaikeat ajat pienillä ihmisillä, niin on myös isoilla. Sattuneesta syystä tiedän myös jotain riskiryhmäläisten elämästä. Ei ole helppoa tuokaan. Varsinkin kun puhutaan yli 70-vuotiaiden ikäryhmästä, on hämmentävää huomata asianomaisten ajattelevan, että heitä syyllistetään ikänsä takia. Perustan ajatukseni monen henkilön kommentointiin. Toisaalta täytyyhän tuo tunnekin jostain lähteä. Samaan aikaan kyllä hymyilyttää se tosiasia, että jos joku on 69 vuotta ja 11 kuukautta vanha, hän ei kuulu tuohon ryhmään. No, näinhän se menee täysi-ikäisyydenkin kanssa. Johonkin raja vedetään. Tässäkin asiassa voisi kuitenkin olla hyvä, että ei sen enempää vahdittaisi kenenkään tekemisiä eikä liioin vaivuttaisi itsesääliin. Näistä inhimillisistä koettelemuksista huolimatta voitaneen olla samaa mieltä siitä, että tämä aika tarjoaa meille kaikille mahdollisuuden olla montaa mieltä. Joissakin asioissa jopa eri mieltä. Se lämmittääkin mieltäni suunnattomasti. Mitä siitäkin tulisi, jos olisimme samaa mieltä. Ei mitään, sanon minä. Kirjoittaja on oman elämänsä sankari ja (eli) lähihoitaja.