Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Syntymätön haastaa mestaritäyttäjänkin

Ammattimaisia eläintentäyttäjiä on Suomessa harvakseltaan, monet heistäkin ovat saaneet oppia harjavaltalaiselta Olavi Jaakkolalta . Jaakkola on ehtinyt täyttää luontokappaleita likimain sillä repertuaarilla, mitä maassamme on mahdollista. Kaikki riistaeläimet hän taltioi myös kirjaksi. Silti viimeisin työ pääsi yllättämään konkarin, tuli yllättävä tarjous. – Kun porilaiskollegani kuuli, että minulle tarjottiin kahta syntymätöntä valkohäntäpeuraa täytettäväksi, hän sanoi, että älä ota. Vastasin, että en otakaan, otin jo. Tiesin kyllä, että syntymätön eläin on haastava täytettävä, mutta haluan oppia yhä vain lisää tästä alasta, keväällä 80 vuotta täyttänyt eläinharrastaja sanoo. Eläimet ovat olleet Olavi Jaakkolan intohimo pienestä pitäen. Poikasena koetut metsäelämykset jättivät jäljen ja syvän rakkauden luontokappaleita kohtaan. Metsästys on rakas harrastus, jossa yhdistyvät luonto ja eläinten seuranta. Eläinten täyttäminen on sitten ihan oma lukunsa. Kärsivällisyyden ja kädentaitojen lisäksi homma vaatii hoksnokkaa, oivalluskykyä. – Kuollut eläin on kuin nahkapussi. Kyllähän sen saa täytettyä, mutta eri asia on, muistuttaako se eläintä, jonka kuvaksi se tehdään. Eläinten täyttö, taksidermia vaatii siten tekijältään myös biologian ja anatomian tuntemusta. Vaikka täyttö sujuisi teknisesti hyvin, mutta lopputulos jää luontokappaleelle epätyypilliseen asentoon, ei vaikutelmaa elävästä eläimestä synny. – Pitää olla mielikuva siitä, miten täytettävä eläin liikkuu tai on pysähdyksissä luonnossa. Kun aloitan täyttämisen, tutkin eläintä ja mieleeni muodostuu kuva, millaiseksi täytettävän eläimen haluan. Eläinten täyttämisessä käytetään kuolleesta eläimestä nahka, sekä useimmiten pääkallo. Sisuskalut ja lihaksisto, sekä suurin osa luista korvataan rautalangalla ja täyteaineilla. Silmät valmistetaan lasista tai muovista, Jaakkola käyttää lasisilmiä. Uretaanivaahto ja erilaiset epoksiliimat ovat korvanneet ennen käytetyt kangasrievut tai sahanpurun, mitä kukakin milloinkin keksi käyttää. – Löysin hiljattain elastiseksi jäävän liiman, jota käytän nivelissä. Elastisuus mahdollistaa raajojen taivuttelun vielä loppuvaiheessa tarvittaessa. Menneinä vuosikymmeninä eläintentäyttö oli lähes salatiedettä, kun jokainen täyttäjä pyrki pitämään niksinsä ominaan. Olavi Jaakkola edustaa toista tiedekuntaa. Hän jakaa oppejaan ilomielin. Jaakkolaa motivoi luontotietämyksen jakaminen. Hän oli yksi Suomen eläintentäyttäjien yhdistyksen perustajia. Yhdistys perustettiin lisäämään alan tietoutta. Sama pätee myös miehen muihin Olavi Jaakkolan luontoharrastuksiin. Kotiinsa Harjavallan Pitkäjärvelle hän on rakentanut täytetyistä eläimistä museon, Ollen luontomaailman. Olavi Jaakkola ilahtuu joka kerta, kun näkee innostuksen pilkahduksen pienen koululaisen silmissä. 173 täytetyn eläinlajin kokoelma hakee vertaistaan. – On harmi, että täytettyjä eläimiä ei enää käytetä eläinten tunnistamiseen kuten ennen. Niistä oppi kuvia paremmin vaikka lintujen tuntomerkit. Täytettyjen eläinten lisäksi Jaakkolan kotitalon takapihalla käyskentelee metsähanhia, joita hän kasvattaa. Kokemuksensa myötä hän on kumonnut harhakäsityksen, etteikö villihanhia saisi pesimään tarhattuna. Kokemuksia tarhauksesta on kyselty niin paljon, että Olavi Jaakkola kokosi kokemuksensa kirjaksi. – Mitä minä tietoja salaamaan? Tämä on minulle harrastus, hyvä vaan jos joku innostuu. Paikallista yhteistyötä edustaa kirjan taitto. Sen tekivät SAMK:in Nakkilan kuvataideyksikön opiskelijat. Tällä hetkellä omakustannusteos Metsähanhen tarhaus ja tunnistus odottaa painamistaan Latvian Riiassa. – Otin siitä 1 000 kappaleen painoksen, kun pienempi määrä olisi tullut kalliimmaksi kappaletta kohden. Suomen riistaeläimet -kirjaani painettiin 5 000 kappaletta. On niitäkin noin tuhat jäljellä. Mistä ihmeestä niitä syntymättömiä vasoja täyttäjälle tuli? Olavi Jaakkola kertoo, että vasat oli halunnut täyttää lihankäsittelijä, jolle tulee liikenteessä kuolleita eläimiä käsiteltäväksi. Vasat ovat keväällä auton alle jääneitä, raskaana olleilta peuraemoilta poistettuja. Molemmat eri emältä. Toisen Jaakkola jo ehti täyttää, nuoremman. – Tällä oli silmät vielä niin ummessa, että niille täytyi leikata aukot. Toisella silmät olivat jo avautuneet, se taisi olla aivan lähellä syntymäaikaa iältään. Tämä nuorempi oli vielä usean viikon päässä syntymästään. Porilainen kollega oli oikeassa. Olemattoman ohut nahka on vaikea käsitellä, eikä luontevaa asentoa meinannut löytyä millään. Kuivuttuaan nahka vielä kutistuu, minkä vuoksi siihen täytyy jättää runsaasti laskoksia. – Ei tämä todellakaan helppo ollut, mutta ainahan pitää oppia uutta. ”Tällä oli silmät vielä niin ummessa, että niille täytyi leikata aukot. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Sydän-Satakunnassa 18. heinäkuuta 2019