Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Antti Niinivirran museoautot eivät ole myynnissä – paitsi ehkä yksi

Ei vielä tänä vuonna, mutta ehkä seuraavana. Harjavaltalaisella kuljetusalan konkarilla Antti Niinivirralla on aarre, joka valmistuttuaan pääsee mukaan veteraanikuorma-autojen valtakunnallisiin matka-ajoihin. Vielä lauantaina se ei onnistu, sillä vuoden 1963 Scania on yhä ”päivähoidossa” Säkylässä. Autoa kunnostetaan jo kolmatta vuotta. – Siinä on tarvittu vähän talkoohenkeä. Sitä on tehty vähän siellä, täällä ja tuolla. On tarvittu puuseppää ja maalaria, Niinivirta kertoo. Ei ole sattumaa , että Niinivirta kunnostaa museoautoksi juuri vuoden 1963 mallia. Sen hän halusi, koska sama malli oli Niinivirran perheyhtiön ensimmäinen uutena ostettu Scania. Muut oli sitä ennen ostettu käytettyinä. – Ostin auton sen tähden, että se pannaan kuntoon ja annetaan seuraavalle sukupolvelle, Niinivirta kertoo. Auto on palvellut aikanaan palokunnan säiliöautona ”jossain Hämeessä”. Sen jälkeen se kelpasi vielä pumppuautoksi Kiialan kartanon viljelyksille Porvooseen, kunnes sai uuden kodin Tuure Hulmilta Säkylästä. Niinivirralle auto päätyi neljä vuotta sitten. Auton pellit olivat jo ruosteessa, mutta tekniikka pelasi moitteetta. – Ajamalla minä sen sieltä Säkylästä toin, Niinivirta kertoo. Niinivirran mukaan Scania on juuri sellainen perusauto, jolla hän itsekin opetteli ajamaan. – Olin kahdeksanvuotias, kun se ostettiin meille. Sitä on ajettu kortilla ja ilman korttia, Niinivirta nauraa. Toinen Niinivirran perheen vanhoista kuorma-autoista seisoo omassa tallissa. Auto on vuoden 1996 Scania 143. MN Kuljetus Oy:n toimitusjohtaja, Antin poika Mikko Niinivirta kertoo, että se on ollut ajosta poissa vasta kaksi vuotta. Kilometrejä auton mittariin on kertynyt 1,7 miljoonaa. – Se on täysin kunnossa. Mukavuuksia siinä ei ole, ei ilmastointia eikä turvavöitä, Mikko Niinivirta kertoo. Lisäksi tallissa lekottelee vuoden 1971 Volvo Amazon. Antti Niinivirta kertoo ostaneensa henkilöauton euralaiselta poliisikonstaapelilta vuonna 1976. Auto oli perheen käytössä kuusi vuotta, kunnes Niinivirrat saivat perheenlisäystä. Vaimo Irma halusi kaksiovisen auton tilalle neliovisen. – Sanoin, ettei Amazonia kannata myydä, ei siitä mitään saa. Annoin kuitenkin myöhemmin periksi, ja se myytiin yhdelle meidän kuljettajistamme. Myöhemmin auto päätyi Peipohjaan, ja kun Niinivirrat näkivät auton seuraavan kerran, se oli jo ihan ruosteessa. Sen jälkeen auto sai kuitenkin hyvän kodin, kun Ensio Melalahti osti sen ja pani kuntoon. Melalahti oli ollut töissä Viinikalla ja entisöi vanhoja autoja harrastuksekseen. – Ensio pisti siihen uusia peltiosia, vaihtoi moottorin ja maalasi. Kävin sitä aina Ension luona kuolaamassa, Niinivirta kertoo. – Ainakin kymmenen vuotta siitä tehtiin kauppaa, kunnes tuli se kaunis päivä, jolloin Ensio soitti ja sanoi, että nyt on Antti se päivä, kun se autokauppa voitaisiin tehdä. Nyt se on ollut meillä taas jo yli kymmenen vuotta, Niinivirta hykertelee. Amazon on museokatsastettu ja sillä ajellaan vain kesäisin. – Olemme käyneet sillä muun muassa Ahvenanmaalla ja Ruotsissa. Se herättää aina hilpeyttä, ja vanhemmat ihmiset näyttävät sille peukkua. Eikä siinä vielä kaikki. Niinivirran tallissa on myös 30 vuotta vanha Mercedes-Benz. – Sen voisin vaikka myydäkin, Niinivirta paljastaa. Ei siksi, etteikö auto olisi siistissä kunnossa ja täysin valmis maanteille, vaan siksi, että Niinivirralla on taas kiikarissa jotain muuta – uusi heräteostos. – Täytyy olla aina jotain uutta mielessä töissä, sodassa ja rakkaudessa. Ei muuten pärjää, Niinivirta nauraa. Osa Niinivirran autoista on esillä lauantaina kello 11 yrityksen hallien pihassa Juustokivenkatu 1:ssä Harjavallassa. Paikalla on myös toistasataa veteraanikuorma-autoa, jotka matkaavat päivän aikana kulkueena Huittisista Harjavallan kautta Poriin.