Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Annan aplodit meille kaikille – tämä tilanne laittaa mielen välillä synkäksi, mutta en yhdy valittajien kuoroon

KOLUMNI Se oli ihan normi kevät. No ei todellakaan ollut. Tätä ei varmaan tarvitse sen kummemmin taustoittaa. Selvää on, että jokaisen arki ja pyhä on muuttunut. Tosin eräskin riskiryhmäläinen, ja sen vuoksi kodinomaisissa oloissa avovankilassa nyt aikaansa viettävä, sanoi päivien menettäneen merkityksensä. On vain päiviä. Moni varmaan ajattelee joutuneensa ikään kuin vankilaan kotiin. Yhtä lailla aika monelle pikkuhiljaa valkenee se syy eli oman terveyden turvaksi. Hassua, kuinka nopeasti oma poikkeusarki on vallannut mielen monenlaisine ajatuksineen. Toisaalta eipä tuota tarvitse ihmetellä, onhan tuo kaikkia ja kaikkea koskettava. Itse olen sikäli onnellisessa asemassa, että saan käydä töissä. Onnellinen myös siitä, että on töitä. Parissa viime kolumnissani lähestyin asioita korostamalla valonpilkahduksia tässä tilanteessa. Sallittakoon siis nyt vähän erilainen näkökulma. En todellakaan halua masentaa. Pikemminkin tarjoan vertaistukea. Ennen epidemiaa päiväni oli täynnä kohtaamisia. Välillä sosiaalisten kontaktien määrä jopa ahdisti. Nyt tutun kohtaaminen töissä tai vapaa-ajalla pelästyttää ensin, mutta sitten tuosta lyhyestä hetkestä haluaisi ottaa kaiken irti. Sen jälkeen iskee syyllisyys. On paljon ihmisiä, joilta tämä mahdollisuus on ainakin hetkellisesti viety. Samoin sitä pahoittaa mielensä lukiessaan uutisia yhä kasvavista lomautus- ja irtisanomisuutisista. Omakin ansainta on kokenut kovan kolauksen sivutoimen töiden jäätyä tauolle. Tässä olen kuitenkin halunnut nähdä pienen valonpilkahduksen. Ensinnäkin tekemieni soittokeikkojen tilausmäärä oli tänä keväänä melko pieni, eli peruutuksiakaan ei tullut paljon. Oman sivutyön hinnoittelukin on ollut pieni. Korkealta ei ole siis pudottu. Näin ei varmasti ole kaikilla. Toivoa siis sopii, että ihmiset saavat apua ja tukea niin yhteiskunnalta kuin myös lähipiiriltä. Lähipiirin tuki lienee useimmin henkisellä puolella, mutta sekin on tärkeää. Tilanne laittaa mielen välillä synkäksi, mutta en yhdy valittajien kuoroon, joita vieläkin jossain määrin esiintyy. Tiedän käynnissä olevan monenlaisia toimia, joilla tästäkin selvitään. Maailmalla on tullut tavaksi antaa aplodeja hoitohenkilöstölle, joka hoitaa sairastuneita. Minä taputan käsiäni täällä teille kaikille, jotka työllänne ja toimillanne mahdollistatte arjen sujumisen. Kirjoittaja on oman elämänsä sankari ja (eli) lähihoitaja.