Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

"Haaveammatin kohdalle oli kirjoittanut kampaamo, ymmärtämättä lainkaan, että rakennukseksi en voi muuttua”, Satu Väljä muistelee – sittemmin hänestä tuli opettaja

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Minä olen harjavaltalainen opettaja ja kotoisin olen Pohjanmaalta. Seinäjoella synnyin ja Laihialla kasvoin ihmiseksi. Sitten olen kulkenut Rovaniemen, Vaasan ja Hämeenlinnan kautta tänne Satakuntaan. Opetushommien lisäksi harrastan käsitöitä, kuntoilua ja musiikkia. Ja onpas minulla myös koirakaveri nimeltä Vilma, joka asuu Nakkilassa. Kenen kanssa asut? Mieheni Mikon kanssa. Mikä sinussa on parasta? Uskaltaisin väittää sen olevan ystävieni mielestä se, että olen hyvä kuuntelemaan ja lohduttamaan. Olen ollut sellainen pienestä asti. Aika usein saan myös palautetta hiusten väristä. Moni haaveilee tällaisesta paksusta ja punaisesta tukasta. Muistutan haaveilijoita usein kesän kuumista keleistä, jolloin vaihtaisin hiukset mieluusti ohuempiin. Mistä sinua moititaan? Mieheni mielestä ruuanlaittoni on kovin sotkuista puuhaa. Kokkaillessa en yleensä kiinnitä siisteyteen huomiota. Ensin kokkaan ja sitten siivoan. Ja keittiö on usein kokkailun päätteeksi sen näköinenkin. Töissä oppilaat ovat sitä mieltä, että olen turhan tarkka. Saatan huomauttaa isoista alkukirjaimista tai vaikkapa marginaalien puuttumisesta matikan vihosta ja paluupostina saankin sitten kommentin turhasta tarkkuudesta ja nipottamisesta. Mitä sellaista osaat, jonka vain harva tietää? Kerron itsestäni yleensä aika avoimesti ja siksipä näitä pikkusalaisuuksia ei juurikaan ole. Mutta luulenpa, että osa tutuista ei tiedä, että soitan ukulelea ja pianoa. Kumpaankin olen saanut opetusta Sataopiston kursseilla. Pianonsoittohaave on ollut pienestä alkaen ja tällä lukukaudella vihdoin uskalsin mennä tunneille. Ukuleleen tutustuin pari vuotta sitten ja sitkeällä harjoittelulla olen oppinut jo säestämään muutamia kappaleita. Parhaiten taitaa sujua Titanic -elokuvan tunnari My Heart Will Go on . Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Vapaa-ajalla virkkaan tai kudon. Tällä hetkellä teen villalangasta peittoa. Ja kuntoilu on todella tärkeää rentoutumisen vuoksi. Käyn siis salilla ja lenkillä. Uusin lenkkipolkuvalloitukseni on siltojen lenkki. Keskustan alueelta kävelen patosillalle, toista puolta tulen sitten Kultakoukulle ja siitä sillan yli ja kotiin. Nykyisin se menee kävellen, mutta haaveilen, että saisin vielä joskus juostua sen. Koirakaverini Vilma on myös mainio lenkkikaveri, koska hän ottaa aina vastaa suurella riemulla, eikä kohtaaminen ole hänelle koskaan pettymys. Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi? Ruuan laittaminen on tavallaan minulle myös harrastus. Haen usein uusia reseptejä ja kokeilen niitä mielelläni. Viimeksi yritin tehdä hollandaisekastiketta, mutta ei se onnistunut. Taisin vatkata sitä liian vähän aikaa. Aion yrittää sitä kyllä uudestaan. Ja ammatin näkökulmasta tämä etäkoulu on myös sellainen juttu, jota en ollut aiemmin kokeillut. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Häilyvästi on edelleen mielessä se, kun mumman luona katselin lehmien lähtöä laitumelle talven jälkeen. Muistan myös sen, kun muutimme Vaasaan. Olin kolmevuotias. Muistan kun katselin sitä valtavan kokoista piha-aluetta, lapsia ei näkynyt missään ja toivoin, että pääsisin leikkimään. Äitini tosin on täydentänyt tarinaa ja kertonut, että seisoin rappukäytävän ulko-ovella ja huusin tyhjään pihaan: Ootteko mun kaa? Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? Epäonnistu, jotta voit onnistua. Mutta en kuollaksenikaan muista keneltä sen kuulin. Tätä ohjetta hoen aina oppilaillekin. Harva meistä kuitenkaan on syntynyt täysin lahjakkaana onnistujana. Kun epäonnistuu ja joutuu kokeilemaan uudelleen, on todennäköisempää oppia taito kunnolla. Mistä haaveilet? Viime aikoina haaveeni New Yorkin matkasta on pyörinyt mielessä. Olin sen jo haudannut sillä pelkään lentämistä, varsinkin tuo valtavan rapakon yli. Nyt se haave on palannut ja olen miettinyt, miten lentopelosta pääsisi eroon. Haaveilen myös paremmasta juoksukunnosta. Ilmoittauduin talvella juoksukouluun, mutta se peruuntui kun tuli nämä koronarajoitukset. Toivon, että syksyllä järjestetään myös juoksukouluja, jotta saisin harrastukseni uusille urille. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mihin uskot? Uskon moneenkin asiaan. Ajattelen sen niin, että jos minulla on positiivinen usko asioihin, niin ne myös kantavat tulevaan. Uskon siihen, että jos teen hyvän teon niin se joskus tulee minulle takaisin. En voi sanoa olevani hengellinen ja uskovainen ihminen, mutta uskon, että meidän kulkuamme ohjaillaan. Minun on helpompi olla, kun voin uskoa siihen, että joku katsoo perääni. Viime aikoina olen ajatellut paljon mummaani ja mielessäni on ollut, että hän varmasti katsoo perääni. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Moni asia tuo hyvän mielen. Yksi on se, että arki sujuu. Siitä saa paljon voimaa mennä jopa tässä poikkeusolossa rauhassa eteenpäin. Koirakaverini Vilma saa minut aina hyvälle tuulelle. Koskaan en ole sen luota lähtenyt myrskyn merkkinä tai itku silmässä. Kyllä hyvä tuuli syntyy myös asenteesta. Jos kohtaa tilanteet ja ihmiset positiivisella mielellä, niin se luo positiivisuutta. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? Onhan niitä katumuksenkohtia useita elämässä. Mutta ehkä nuoruusvuosilta haluaisin muuttaa sen, kun hylkäsin ystäväni Piritan. En vain enää viettänyt hänen kanssaan aikaa, kun joku muu kaveri oli muka parempaa seuraa. Siitähän ei ollut kysymys vaan siitä, että teini-ikä pisti kokeilemaan jotain noin typerää. Piritan kanssa ollaan asia juteltu ja anteeksi olen saanut, mutta silti sen muuttaisin. Se oli rumasti tehty. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Kirkossa olin viimeksi joulun alla, kun oppilaiden kanssa mentiin. Kirjastossa olen käynyt juuri ennen koronasulkuja. Käyn mielelläni kirjastossa. Pari kaveria aina naureskelee kun minulla ei ole mitään suoratoistopalvelua käytössä, kuten Netflix tai HBO . Olen todennut, että tuo kirjaston dvd-hylly toimittaa mainiosti suoratoistopalvelun virkaa. Mikä sinusta piti tulla isona? Tämä juttu naurattaa äitiäni vieläkin. Olin kai juuri oppinut kirjoittamaan, kun sain kaveriltani hänen kaverikirjan täytettäväksi. Haaveammatin kohdalle oli kirjoittanut kampaamo, ymmärtämättä lainkaan, että rakennukseksi en voi muuttua. Myöhemmin taisi kiinnostaa parturin hommien lisäksi myös ravintola-ala. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Tykkään syödä huolellisesti ja rakkaudella laitettua ruokaa. Kotona syön mielelläni ja siellä ruoan laitan minä. Mutta syön mielelläni myös ravintolassa, koska sieltä saa vinkkejä myös omaan keittiöön. En osaa lajitella, että pidän esimerkiksi aasialaisesta keittiöstä. Kaikki mikä hyvältä maistuu ja on huolella tehtyä saa minulta kiitosta. Jos ruoka on valmistettu rakkaudella, sen maistaa. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Tein yläkoulussa esitelmän Marilyn Monroesta . Perehdyin aiheeseen pitkään ja hartaasti. Hain sopivat videoklipit ja ääninäytteet. Sain arvosanaksi 10. Kiinnostukseni Marilyniin oli huomattu kotonakin. Sain vanhemmiltani lahjaksi Donald Spoton kirjoittaman Marilyn Monroen elämäkerran. Luin sen silloin ja olen lukenut sen jälkeenkin. Hänen tarinansa kiehtoo minua aina vaan ja uudestaan. Hän on yksi niistä harvoista ihmisistä, jonka tapaaminen olisi ollut hienoa. Nyt se tuskin enää on mahdollista. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Kuuntelen monenlaista musiikkia. Meille on kertynyt mukavasti cd-levyjä, joista saa tunnelmaan kuin tunnelmaan musiikkia. Muutama vuosi sitten ostimme äitini vinyylisoittimen ja levykokoelman. Niitä kuunnellaan harvoin, mutta kun kuunnellaan, niin sitten vain istutaan ja kuunnellaan. Lempikappaleita on paljon. Mutta mielestäni yksi parhaista rockbiiseistä on Foo Fightersin Pretender ja klassiselta puolelta Beethovenin Kuutamosonaatti on kaunis. Kenet haluaisit tavata? Tähän olen aina ollut huono vastaamaan. Vasta muutama vuosi sitten keksin tuon Marilyn Monroen, mutta todennäköisyys hänen tapaamiselleen on niin olemattoman pieni, että piti keksiä joku muu. Jokin aika sitten keksin, että näyttelijä Leonardo DiCaprio olisi tapaamisen arvoinen. Hän on tehnyt niin onnistuneita ja haastavia näyttelijäsuorituksia, että olisi mielenkiintoista kuulla niistä lisää. Esimerkiksi hänen suorituksensa elokuvassa Gilbert Grape hämmentää minua edelleen. DiCaprio esittää siinä teini-ikäistä, kehitysvammaista poikaa. Olen haaveillut elokuvan hankkimisesta omaan hyllyyn, mutta se ei ole tullut vastaan. Onneksi on kirjasto! Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? Käytän Facebookia, Instagramia ja Whatsappia. Facebook ja Whatsapp ovat mainioita yhteydenpitovälineitä kavereihin. Ja saahan Facebookista toisinaan hyviä vinkkejä vaikkapa töihin. Instagram on minun ja Vilma-koiran yhteinen tili. Siellä pääosin kerron Vilman mielenliikkeistä. Vilma vaan ei pidä kuvaamisesta, joten hänestä otetut kuvat ovat usein ärtymystä täynnä. Twitteriä kokeilin joskus käyttää, mutta se oli niin vaikeaa, että luovutin. Parikymppinen ystäväni ei voinut ymmärtää, kun kerroin, etten osaa käyttää Twitteriä. Siinä se kahdenkymmenen vuoden ero näkyy; toiselle Twitterin käyttö on itsestäänselvyys, toinen ei ymmärrä, miten näin voi olla. Milloin viimeksi itkit? Minä itken niin helposti, että en edes muista edellistä tirautusta. Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat? Olen huono säästämään. Pääasiallinen tuhlailun kohde on vaatteet. Liian usein tulee ostettua hutiostoksia. Kaupassa se näytti niin kivalta, mutta kotipeilin edessä kuva ei enää miellytä. Se harmittaa. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Minun 90-vuotisjuhlat ovat takanapäin, lahjaksi olen luultavasti saanut sen virtuaalimatkan New Yorkiin, kun en ole muuten uskaltanut mennä. Vanhainkotia ei varmaankaan enää ole. Asun kotona ja ranteessa on jonkinlainen fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin mittari, josta lähtee tietoa vanhustenseurantalaitokselle. Ja jos ongelmia havaitaan, voidaan lähettää ihan oikea ihminen katsomaan, miten se Väljän mummeli siellä pärjäilee. Veljieni lapset soittelevat usein videopuheluita. Olen vihdoin oppinut käyttämään Twitteriä ja sen avulla koitan pysyä maailman menossa mukana. Tohtisiko puhua lentävistä autoista? Niitä on ennustettu jo 60-luvulta lähtien eivätkä ne vieläkään lennä. Mikähän on tilanne 50 vuoden kuluttua? Mitä urheiluseuraa kannatat? Nykyisin seuraan urheilua melko vähän. Mutta silloin kun olin nuori, meidän perhe eli urheilulle. Kun sitä ei oltu harrastamassa, sitä katsottiin televisiosta. Veljeni kannatti 90-luvulla Helsingin Jokereita ja hänen kiusakseen minun piti keksiä kannatettava joukkue, joka voisi kaataa ”narrisakin”. Se joukkue oli tietysti Turun Palloseura. Ja kyllä heidän edesottamuksiaan tulee seurattua vielä nykyisinkin, sivusilmällä. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? Voisin muuttaa Tampereelle. Olen aina tykännyt sen sijainnista ja ympäristöstä. Kesäisin toisinaan ajellaan päiväreissullekin Tampereelle. Turussa asuin pari vuotta sitten kun opiskelin erityisopettajan pätevyyden, eikä sekään hullumpi paikka olisi. Aina aika ajoin joku kysyy, että kaipaanko Pohjanmaalle. Kaipaan perhettä ja ystäviä, jotka ovat Pohjanmaalla, mutta en varsinaisesti sitä paikkaa. Pohjalainen olen aina, vaikka asuinpaikka olisikin Satakunnassa tai muualla.