Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Kiitollinen vuodesta 2020 huolimatta

On heti alkuun tunnustettava se, että vuosi 2020 on suurimmaksi osaksi ollut hirveä kaaos. Vuoden alussa kaikki tuntui menevän hyvin. Kuviot olivat selvät ja innostusta herättävät niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Erilaiset tapahtumat, toiminnot, reissut ja kohtaamiset loivat mukavan tiekartan melkein koko vuotta varten. Sitten tuli korona ja kaikki meni uusiksi. Tämä varmaan kuulostaa tutulta? Veikkaan, että näitä tarinoita on saanut kuulla erilaisina versioina jo kyllästymiseenkin asti ja liian moni vielä taistelee taudin aiheuttamien erilaisten seurausten kanssa. Toissa viikolla kirkkovuodessa teemana oli kiitollisuus. Itsestä tuntuu välistä oudolta ajatella, että olin monesta asiasta keväässä kiitollinen. Olin kiitollinen työssäni siitä, että sain vauhdilla alkaa kehittelemään tapoja olla näkyvissä digitaalisissa ympäristöissä. Olemassa oleviin toimintoihin sai vauhtia, suunnitelmissa oleviin taas selkeän hetken ottaa ne käyttöön sekä sain tehdä täysin uusia kokeiluja. Työyhteisössä tehtiin tiiviimmin asioita yhdessä selkeän tavoitteen voimin: halusimme olla läsnä, vaikka se ei fyysisesti ollut mahdollista. Innostus digitaalisesta työstä nosti mielialaa valtavasti. Vapaa-ajalla pelien kautta aktivoituneet kaverisuhteet toivat verkon yli uusia ihmisiä elämääni eikä näissä pelisessioissa nauramiselta voinut välttyä. Etäkonttorissa kotona oli mahdollista pallotella erilaisten ideoiden kanssa ja saada rakentavaa palautetta. Kaikki tämä kertoo minulle siitä, mistä viime sunnuntaina kirkoissa ympäri Suomen on ollut puhe: Jumalan huolenpidosta. Opiskeluajoilta on jäänyt mieleen ajatus, jossa ihminen nousee tikapuita pitkin kohti Jumalaa. Joskus Jumala murskaa nämä tikkaat, jotta ihminen voisi huomata, miten Jumala ottaa ihmisestä hellän kopin. Kärsimyksestä puhuttaessa usein muistutetaan siitä, että Jumala on erityisen lähellä silloin, kun on vaikeaa. Ehkä näin jälkikäteen itse tajuan tämän miettiessäni mennyttä kevättä. Jumalan huolenpito näkyi erityisesti ihmissuhteissa. Perheenjäsenet, kaverit ja työtoverit olivat niitä siunauksia, jotka kantoivat omalla kohdalla eteenpäin. Ehkäpä vuosi 2020 ei kuitenkaan ole ollut täysi katastrofi. Kirjoittaja on Nakkilan seurakunnan nuorisotyönohjaaja.