Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Verotiedot

Katso kuvat: Historia sanelee Naakan tilan sisustustyylin – suurin osa talon huonekaluista on sata vuotta vanhoja

Naakan tilan salissa on tavallisena talviaamuna kylmä, sillä salia ei ole lämmitetty aikoihin. Se on käytössä lähinnä vain silloin, kun talo täyttyy vieraista. Niin kävi viimeksi syyskuussa, kun Naakalla juhlittiin häitä. Sali on valoisa ja avara, sillä neliöitä on noin sata. Lattia on näyttävä, koska se on tehty 10–12 tuumaa leveistä ja kymmenkunta metriä pitkistä paksuista mäntylankuista. Salin korkeutta talon isäntäväki ei sentilleen muista. Maarit Naakka ja Markku Isoviita arvelevat, että 3,4 metriä voisi olla aika lähellä. Maarit Naakka kertoo, että samassa salissa järjestettiin vuonna 1911 kuntakokous, jonka päätöksellä Kokemäenjoen yli päätettiin rakentaa riippusilta. Se valmistui seuraavana vuonna. Niin sali kuin suurin osa koko päärakennuksen huoneista on sisustettu vanhoilla, näyttävillä huonekaluilla. Niistä suurin osa on alkuperäisiä, eli ne ovat olleet jo Maarit Naakan lasten isän isovanhempien, Alma ja Oskari Naakan käytössä. Huonekalut ovat niin isoja ja painavia, että niiden paikkaa ei siirrellä hetken mielijohteesta. Kakluuneita päärakennuksessa on kahdeksan, mutta vain viittä niistä lämmitetään. Salin kakluunit eivät enää ole käytössä, ei myöskään se, joka jäi makuuhuone- ja kylpyhuoneremontin yhteydessä vaatehuoneeseen. Kakluuneista komein on isäntäväen olohuoneessa. Se on Tampereen kaakelitehtaan valmistama kaunotar, joka piti alun perin päätyä Ahlströmille, mutta jostain syystä se päätyikin Harjavaltaan. Koruyrittäjä Maarit Naakka kertoo olleensa nuorena innokas sisustaja. Hän kiersi usein huutokauppoja ja kirpputoreja ostaakseen vanhaan taloon sopivia huonekaluja, mutta sittemmin tahti on hidastunut. – Seuraan kyllä edelleen trendejä, koska vanhin tyttäreni on sisustushullu. Olen kuitenkin vihreä ihminen eli haluaisin myös kierrättää tavaroita. Lapset ovat vieneet aina jotakin mukanaan, mutta he tuovat niitä myös takaisin. Kaikki sivurakennukset ovat täynnä tavaraa, Naakka nauraa. Huutokaupoissa Naakka ei enää viitsi käydä, mutta kirpputoreja hän kiertää. – Yritän kuitenkin olla ostamatta mitään. Mitä tahansa kirpputoreilta ei voi ostaakaan, sillä talon historia sanelee myös sen sisustustyylin. Naakan tila on vanha ratsutila, jonka juuret ulottuvat 1450-luvulle. Nykyisen suvun omistuksessa tila on ollut 1900-luvun alusta. Sen pihapiirissä on 1800-luvulla valmistuneen päärakennuksen lisäksi punainen piharivi, vanha kivinavetta, pakari ja viljamakasiini, joka on remontoitu saunatiloiksi. – Viljamakasiini on rakennuksista nuorin, se on valmistunut vuonna 1934 viljavarastoksi. Saunaksi se on remontoitu vuonna 2000, Naakka kertoo. Isoviidan mukaan saunarakennus on kovassa käytössä. Siellä viihtyvät niin kotonaan käyvä jälkikasvu kuin isäntäväkikin yhdessä ystäviensä kanssa. Punainen piharivi on nykyisin majoituskäytössä. Siellä on tilat kahdeksalle yöpyjälle. Maarit Naakka asuu samassa talossa jo toistamiseen. Ensimmäisen kerran hän muutti taloon vuonna 1983 miehensä Anssi Naakan kanssa. He peruskorjasivat talon ”maata myöten”, kuten Naakka sanoo. Remonttia tehtiin vuosi, mutta se tehtiin hyvin. Naakka kertoo silti toivovansa, että puupinnat tulisivat uudelleen muotiin, sillä keittiön puolipaneelit ja katot ovat edelleen puunvärisiä. Hän haluaisi maalata ne valkoisiksi. Pariskunnan liitto päättyi eroon ja tiet erkanivat 2000-luvulla, mutta ex-miehensä kuoltua vuonna 2012 Maarit Naakka muutti taloon takaisin yhdessä puolisonsa Markun kanssa. Se oli lasten toive, jotta heillä säilyisi koti ja kiintopiste. Uuden isäntäparin aikana tilan rakennuksia on kunnostettu yksi kerrallaan. – Kuusi kesää on tehty ulkoremontteja. Kahtena ensimmäisenä vuonna kävimme läpi kaikki katot navetan kattoa lukuun ottamatta. Se ainoastaan paikattiin, Isoviita kertoo. Maarit Naakka sanoo olevansa valmis pitämään remonteista välivuoden. Navetan katto ja suuli odottavat kuitenkin vielä maalausvuoroaan. – Se on siinä mielessä kurjaa, kun se ei tuota mitään. Se vaan maksaa, Naakka sanoo. Mitä tahansa rakennuksille ei voi tehdäkään, sillä tilan pihapiiri on suojeltu. – Se tarkoittaa sitä, että rakennuksiin ei saa tehdä isoja muutoksia ja pieniinkin pitää hakea Museoviraston lupa, Isoviita kertoo. Ulkorakennusten keltainen väri on kuitenkin aikojen saatossa vaihtunut keltaisesta punaiseksi ja päärakennuksen väri puuterinvärisestä sinisenharmaaksi. – Ei siitä pitänyt tulla sinertävää, vaan harmaa, Naakka myöntää. Isoviidan mielestä se on joka tapauksessa parempi kuin vanha, joka punersi hänen mielestään liikaa. – Silmä tottuu, Naakka kuittaa. Juttu on julkaistu Sydän-Satakunnassa ensimmäisen kerran 28. helmikuuta 2019.