Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen paljon

KOLUMNI Sanotaan, että matkailu avartaa, ja työmatkailu avartaa myös. Olin keikkamatkalla yhden kokoonpanoni, Peliveljet Duon kanssa suomitansseissa Tukholmassa. Matkat tehtiin aamulaivoilla suuntaan ja toiseen. Siinä välissä soitettiin tanssit Jukola-kerhossa. Ensimmäinen maailmankuvan avarrus koettiin menomatkalla. Teimme havainnon, että tällä kertaa me poikkeamme muista kanssamatkustajista, ja me olimme ne erilaiset. Laivalla sattui olemaan suuri Persia-tapahtuma. Laivan yökerhossa oli keskellä iltapäivää sellaiset bileet, että oksat pois. Laivan niitit tärisivät itämaisen rytmin siivittämästä diskomusiikista. Tanssiparketti oli täynnä oletettavasti suurimmaksi osaksi Ruotsissa asuvia nuoria iranilaisia. Tällaisen satakuntalaisen perusmuusikon sai hämmästymään se, etteivät pöydät notkuneet kaljatuopeista vaan tuoremehuista ja energiajuomista sekä vesilaseista. Vastaavaa alkoholitonta ilonpitoa olen täälläpäin nähnyt vain kehitysvammaisten diskoissa. Toinen avartava hetki koettiin suomitansseissa. On hienoa todeta, että suomalaista tanssikulttuuria ylläpidetään vieläkin ruotsinsuomalaisten keskuudessa. Ovathan nuo ruotsikompit hiukan erilaisia meikäläisiin verrattuna. Toki on myönnettävä, että tuo länsinaapurin katukuva on kyllä varsinainen eri kansalaisuuksien sulatusuuni. Jos täällä kylän raitilla tulee vastaan tunnistettava, eri kansalaisuutta oleva henkilö, niin niskat meinaavat mennä sijoiltaan. Tukholmassa kannattaa pitää pää suorassa. Ahdistiko tuo minua? No ei todellakaan. Kolmas avartava kokemus oli paluumatkalla. Laivan matkustajissa näkyi vietetty rankka ilta, ja joillakin bileet jatkuivat yhä. Matkustajista saattoi tehdä havaintoja, mikä oli tämän risteilyn pelin henki. Ikäskaala oli laaja, ja varsinkin miesten tukkamuoti antoi vinkkejä. Jos ei näistä vielä arvannut, niin paidoissa lukeneet Klamydia-tekstit paljastivat. Meininkiä tälläkin laivalla riitti vielä yökerhossa. Ulkomaalainen taitava kasaribändi sai valettua tähänkin porukkaan henkeä ja elämää. Pöydät sen sijaan notkuivat niistä tuopeista ja muista alkoholipitoisista juomista. Kaiken summauksena totean kuitenkin, että vaikka meikäläinen ei harrasta pitkiä ulkomaan reissuja, niin aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen paljon. Itse nautin myös täysin siemauksin tuosta koetusta monikulttuurisuudesta, niin suomalaisesta kuin muustakin. "Vastaavaa alkoholitonta ilonpitoa olen täälläpäin nähnyt vain kehitysvammaisten diskoissa.” Kirjoittaja on oman elämänsä sankari ja (eli) lähihoitaja.