Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Harolalaiset olivat tuomassa lentopalloharrastusta Kiukaisiin ja siihen liittyy myös Merstolan kenkätehdas: ”Siihen aikaan tällaiset tumpitkin pärjäsivät – miksei nytkin, mutta silloin olisi oltava kova pomppu”, Jarmo Koivumäki sanoo

Kiukaisten Harolassa asuva Jarmo Koivumäki kertoo olevansa pääasiassa tyytyväinen elämäänsä. Myöhemmällä iällä tuota onnea on hänen mukaansa varjostanut vain kolme asiaa: Ensin perhepiirissä todettiin vakava sairaustapaus, sitten epäonnistunut putkiremontti maksoi tuhansia euroja ja viimeksi alkuvuodesta hänen poikansa menehtyi. Yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta remontista hän ei ole saanut vieläkään korvauksia, mutta sairaustapaus parantui kymmenen vuotta kestäneen hoidon jälkeen. Koivumäki täytti kesäkuun alussa 75 vuotta. Hän on syntyjään Harolasta, ja sanojensa mukaan nuukana miehenä hankki puolisonkin samalta kylältä. Myöhemmin hän on seurannut läheltä paikallisen urheilu- ja seuratoiminnan kehitystä. 1980-luvun lopulla hän jopa raportoi siitä kirjoittaessaan ensin Harjavalta -lehteen ja myöhemmin Harjavallan Seutuun . Erityisen läheiseksi lajiksi hänelle muodostui lentopallo, jota hän pelasi Kiukaisten Kisailijoiden väreissä. – Toimitin lehteen tuloksia, ja avustajana työskennellyt Jaritapani Koskinen alkoi kerran sanoa, että minun pitäisi alkaa kirjoittaa urheilujuttuja, koska hänellä oli muita suunnitelmia. Tuon keskustelun tuloksena Koivumäki piti palaverin silloisen päätoimittaja Sirkka-Liisa Piirisen kanssa. Koivumäki muistelee henkilökemioiden kohdanneen hyvin. – Kävin juttelemassa kirjoittamisesta ja Piirinen innostui siitä myös. Tein ensimmäisen jutun ja olimme molemmat sitä mieltä, että voin jatkaa. Tuota rupeamaa kesti pari vuotta – se katkesi päivätyön tuomiin kiireisiin. Koivumäki työskenteli noihin aikoihin patteritehdas Ratella. Hän vaihtoi kuitenkin työnantajaa "kyllästyttyään hitsauskäryn nielemiseen". – Tein iltaisin ja viikonloppuisin rakennushommia ja siirryin niihin kokopäiväisesti vaimon sukulaisen firmaan. Olin kesäaikaan rakentamassa rivitaloa Harjavallassa, Pohjoisrannantien varrella, ja kun sanottiin, että töitä olisi jatkossakin, sanoin itseni irti edelliseltä työnantajalta. Urheilu tavallaan vei hänet hieman myöhemmin myös takaisin patteritehtaalle: Sen työnjohtaja pelasi tuolloin lentopalloa Kokemäen Kova-Väen riveissä. – Hän alkoi puhua, että tehtaalla tehdään kahta vuoroa, koska Englantiin menee niin paljon patteria. Lähdimme yrityksestä veljeni kanssa samaan aikaan ja myös palasimme samaan aikaan. Työt päättyivät myöhemmin, kun paikallinen tehdas suljettiin. – Töitä tarjottiin Heinolasta ja muutama täältä lähtikin sinne. Nykyisin Koivumäki työskentelee betoniasemalla remonttitöissä. Hän myös muuraa holvisaunoja ja -kellareita muurarin avustajana. – Olen edelleen töissä pari päivää viikossa, ja jos on paha tarve, olen sanonut, että voin tehdä enemmänkin. Monen muun urheilulajin tavoin seudulla on pelattu aikanaan korkealla sarjatasolla myös lentopalloa. Kiukaisten Kisailijoita Jarmo Koivumäki on edustanut parhaimmillaan maakuntasarjassa. – Siihen aikaan tällaiset tumpitkin pärjäsivät. Miksei nytkin, mutta silloin olisi oltava kova pomppu, hän nauraa. – Täällä ovat esimerkiksi Euran Raikun naiset pelanneet lentopalloa korkeimmalla tasolla ja veli pelasi Harjavallan Jymyssä, kun se oli mestaruussarjassa. Menestys on paljon myös vetäjistä kiinni. Toki Kiukaisissa on nähty toisenlaisiakin avauksia urheiluharrastusten virkistämiseksi. Koivumäki muistelee, mitä lopulta tapahtui, kun lapsia kuljetettiin Kiukaisten hiihtokisoihin. – Kun aikuisten sarjassa hiihti vain Viljasen Helke , aloimme puhua, että kun tuomme lapset kisoihin, otetaan myös itse sukset mukaan. Osallistuinkin kisoihin, kun sellaista ehdotin, Koivumäki naurahtaa. – Väkeä oli silloin erilailla. Täällä oli neljä seuraa ja kaikkiin riitti urheilijoita. Nyt esimerkiksi Kisailijat keskittyy yleisurheiluun, Raikas jääkiekkoon ja Urheilijat suunnistukseen. Ennen melkein kaikissa seuroissa harrastettiin kaikkea. Paikallinen lentopalloinnostus on Koivumäen mukaan lähtöisin Harolasta, jos kohta siihen liittyy sivujuonne Harjavaltaan. – Ennen armeijaa olin töissä Merstolan kenkätehtaassa, ja siellä hakattiin lentopalloa joka tauko. Kenkätehtaalla oli silloin töissä joukkueellinen työntekijöitä Kiukaisista, hän kertoo. – Kun lopetin lentopallon pelaamisen, jäin Kisailijoihin vielä vetohommiin, ja toimin lentopallojaoston puheenjohtajana useamman vuoden. Joskus vedin harjoituksiakin. Hän muistelee seuran olleen vakavarainen paljolti talkoiden ansiosta. Keskeisessä roolissa oli vuosittainen paperinkeräys. – Harjavaltaan ajelimme omilla autoilla, mutta yleensä seura maksoi pikkubussin, kun lähdimme peleihin Poriin, Raumalle tai Laitilaan. Kunta auttoi osaltaan myös, ja maksoi paperikeräyksen kilomäärästä jopa jonkun osan. Entä millainen suhde Koivumäellä on lentopalloon ja urheiluun tänä päivänä? – Jos lentopalloa tulee televisiosta, katson kyllä, mutten usko, että sormeni enää kestäisivät pelaamista, hän aloittaa. – Kun treenasin tosissani, kävin juoksemassa hölkkiäkin. Ne ovat jääneet – hyvä kun kävelemään pääsee. Meillä oli neljän miehen porukka, joka aina aamuisin puoli yhdeksältä teki joko seitsemän tai seitsemän ja puolen kilometrin kävelylenkin aamuherätyksenä. Nyt sekin on jäänyt, koska naapurissa asuva, kanssani samanikäinen mies harrastaa myös työntekoa.