Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Seija Mäki sai vasta aikuisena tietää, ettei hän ollutkaan äitinsä ainoa lapsi – perhesalaisuus paljastui vasta äidin kuoleman jälkeen

Seija Mäki istui, ihmetteli ja itki. Hän oli juuri saanut käsiinsä äitinsä Anja Kallion virkatodistuksen, joka paljasti perheen tarkkaan varjellun salaisuuden. Virkatodistuksen mukaan Seija ei ollutkaan äitinsä ainoa lapsi. Hänellä oli ollut myös velipuoli Markku , joka oli kuollut kolmevuotiaana vuonna 1949. Seija istui ja itki. Itki erityisesti sitä, miksi äiti ei ollut koskaan kertonut ensimmäisestä lapsestaan. – Ei koskaan, ei tavuakaan. Olin surullinen ja ällistynyt, että äiti on niin suuren taakan kantanut yksinään. Miksi äiti ei pystynyt sitä minulle kertomaan? Salaisuus paljastui vasta vuonna 2009, kun Seijan äiti kuoli. Siitä lähtien tytär on yrittänyt selvittää, miksi äiti ei koskaan puhunut pojastaan eikä myöskään poikansa isästä, jonka kanssa hän asui Harjavallassa ja suunnitteli häitä. – Tajusin jo nuorena, että äidin elämäntarinassa on aukko, josta hän ei halunnut puhua. Yritin siitä aina joskus kyselläkin, mutta äiti ei halunnut kertoa. Anja Kallio (o.s. Yli-Huhtala) oli päättänyt viedä salaisuuden mukanaan, vaikka hän tiesi, että se paljastuisi hänen kuolemansa jälkeen. – Kun äiti oli jo aika huonossa kunnossa, hän sanoi minulle, että kyllä ne asiat sieltä papereista sitten selviävät. En ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti, mutta nyt tiedän. Markku Yli-Huhtala kuoli kolmevuotiaana aivokalvontulehdukseen. Seija uskoo, että hänen äitinsä syytti siitä itseään, vaikka mitään ei ollut tehtävissä. Seija halusi tietää veljestään lisää, ja hän päätti ottaa asiasta selvää. Jonkun oli pakko tietää. Kukaan ei voinut syntyä ja kuolla salaa. Yksi äidin uskotuista oli Helvi Salo , äidin serkku. Salo tiesi, että koko perhe oli asunut yhdessä äidin avomiehen, Yrjö Leppäsen äidin luona Harjavallassa. Sitäkään äiti ei ollut tyttärelleen kertonut. Hän oli kertonut olleensa leipomossa töissä ja asuneensa leipomon yläkerrassa. Myös äidin ystävä Eeva Forsman tiesi, samoin äidin sisko Elsa Västilä . Västilä kertoi, että Kallio ja Leppänen olivat menossa naimisiin vain muutama kuukausi poikansa kuoleman jälkeen. Syksyllä 1949 Kallio lähtikin käymään Porissa, sillä hän oli tilannut itselleen kauniin, vihreän morsiuspuvun. Kun hän palasi kotiinsa Harjavaltaan, hän löysi avomiehensä kuolleena. Miehen sydän oli pettänyt. Seija ymmärsi vasta tämän kuultuaan, miksi hänen äitinsä ei koskaan suostunut pukemaan ylleen mitään vihreää. – Kun hän oli jo vanha, ostin hänelle joskus vaatteita. Hän sanoi aina, että kaikkea muuta saat ostaa, mutta et mitään vihreää. Kun Anja Kallio oli 27-vuotiaana menettänyt sekä lapsensa että avopuolisonsa, hän muutti Poriin. Siellä hän tapasi Yrjö Kallion , meni naimisiin, ja vuonna 1954 he saivat Seijan. Anja Kallio sai töitä puuvillatehtaalta ja myöhemmin Rosenlewin työmaaruokalasta, jossa hän oli ensin keittiöapulaisena ja myöhemmin emäntänä. Kalliot asuivat Porissa ja ostivat merenrantatontin Ahlaisista. Sinne he rakensivat itselleen kesämökin. Mökistä oli ehditty nauttia vain yksi kesä, kun Seijan isä löydettiin mereltä hukkuneena. Seija oli tuolloin kahdeksanvuotias. – Taas oli uudet hautajaiset ja uusi suru. Äiti ei kuitenkaan romahtanut – ihme kyllä. Töihin oli pakko mennä, kun oli asuntovelkaa. Kesämökkiään Kallio ei kuitenkaan myynyt. Seija tietää syynkin, sillä se on ainakin osaksi hänen ansiotaan. Pian isän kuoleman jälkeen mökin pihaan tuli vieras pariskunta, joka ilmoitti haluavansa ostaa mökin. – He sanoivat, että ette kai te tällä enää mitään tee, kun ei miestäkään ole. Äiti on myöhemmin kertonut, että minä olin sanonut, että tätä ei kenellekään myydä, menkää pois. Se asia ratkesi siihen, Seija naurahtaa. Veljensä haudalla Harjavallan hautausmaalla Seija on nyt käynyt kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli tunteikas, toinen jo huomattavasti helpompi. Seija haluaisi tietää veljestään vielä paljon lisää. Ennen kaikkea hän haluaisi tietää, miltä hänen veljensä näytti. Yhtään valokuvaa ei äidin jäämistöstä löytynyt. Valokuva-albumeita äidillä oli paljon, mutta niistä näkee, että osa kuvista on revitty pois. – Äiti oli tarkkaan hävittänyt kaiken. Esimerkiksi isäni kuoleman jälkeen hankituista virkatodistuksista isän virkatodistus on tallessa, mutta äidin ei. Vaikka sisarukset eivät koskaan ehtineet tavata toisiaan, jonkinlainen yhteys heidän välilleen kasvoi. – Jos äiti ei olisi lähtenyt Harjavallasta Poriin, ei hän myöskään olisi tavannut minun isääni. Silloin minuakaan ei olisi. Meidän kohtalomme linkittyvät kummallisella tavalla yhteen, Seija toteaa.