Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Hartauskirjoitus: Ei enää erossa, ei pelkkää etäelämää, vaan yhdessä, joskin etäällä toisistamme

Valon aika lisääntyy, samoin koronan aiheuttamien rajoitteiden purkutoimenpiteet. Kirkon ovet avautuivat viime sunnuntaina. Monet ohjeet ja niiden toteutukset sovellettiin paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Valmistelimme ulkoiset puitteet niin, että jumalanpalvelukseen tulija saattoi kokea olonsa turvalliseksi ja tulleensa huomioiduksi myös poikkeustilan rajoituksien mukaisesti. Tuntui hyvältä pitkästä aikaa nähdä ja kuulla läsnä olevaa seurakuntaa, edes etäältä. Olemme eläneet hyvin poikkeuksellisen kevään. Jouduimme olemaan erossa monista läheisistämme ja rakkaistamme. Olemme pitäneet yhteyttä lähinnä puhelimen ja internetin sovellusten avulla. Olen itse kuitenkin huomannut olleeni tietoisempi synnyinseudun asioista kuin ennen. Videopuhelutekniikan avulla jaoin hetken, kun myrskytuulet kaatoivat muun muassa kotipihan reunamilta koivun tulvaveteen. Tai tänään totesin, että siellä on enää 40 minuuttia auringonlaskun ja -nousun välillä, kun täällä Satakunnassa pysyy aurinko horisontin alla yli neljä tuntia pitempään. Etätyö, etävierailut ja etäelämä ovat näkyneett myös seurakunnan arjessa. Monet toimintamuodot toteutettiin etänä: Jumalanpalvelukset, hartaudet, kerhot ynnä muut siirtyivät "eetteriin” kuultaviksi ja nähtäviksi. Läsnä olevaa seurakuntaa alkoi olla ikävä. Keväällä toistuva ohjeistussana on ollut ”vahva suositus”, joka on ollut itsemme ja lähimmäisen parhaaksi. Niitä noudattamalla olemme toteuttaneet myös lähimmäisenrakkautta. Piittaamattomuus on ollut osoitus, ettei edes kunnioiteta muita, lähimmäisiä. Tämä on ollut valitettavasti havaittavissa muun muassa kaupassa käydessä. Elämäämme on saattanut tulla päivittäisten pandemiauutisointien myötä pelkoa, ahdistusta, epätietoisuutta. Määräysten, rajoitusten ja vahvojen suositusten mukana on moni kokenut yksinäisyyttä ja korostunutta ikävää. Tunnetilat ovat voineet vaihdella tai muuttua väsymykseksi, turtumukseksi ja jopa kapinoivaksi. Tästä kaikesta olemme kuitenkin selvinneet. Muistakaamme olla kiitollisia myös siitä. Lumeton, leuto talvi ja erossa olon kevät ovat takana. Luonto kukoistaa, päivänvalo pitenee ja kesän lämpö hellii jo meitä. Luottavaisin mielin voimme kohdata tulevan kesän ja uuden normaalin elämän. Lopuksi vielä Tuuli Caramlambousin runo, joka taipuu virren 571 säveleeseen. "Vaik´ alkais kesät, talvet toisiaan muistuttaa tai valon aikaa päästäis´ yhdes´ ei juhlimaan, Sä anna meidän, Luoja, oppia luottamaan ett´ kirkkauttas´ pysty ei varjot voittamaan." Kirjoittaja on Nakkilan seurakunnan kanttori.