Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Punainen tupa ja perunamaa – ”Niille, jotka ihmettelevät muuttoamme Itävallasta Kokemäelle, sanomme vain, että katsokaa ympärillenne. Täällä on hyvä olla.”

Pienen kokemäkeläisen talon pihan poikki kulkee letku, jonka päässä makoilee sadetin. Puutarhan yrttejä ja vihanneksia on kuumien viikkojen aikana täytynyt kastella runsaasti. Punainen tupa tarvitsee perunamaansa. Haastattelua edeltävänä iltana sateet vihdoin saapuivat. – Menin ulos sateeseen seisomaan, sillä sitä oli kaivattu niin, kertoo talossa asuva Sandra Herrnegger. Saan eteeni itse jauhetuista pavuista mutteripannulla keitettyä kahvia sekä naapurin kanojen munista leivottua kakkua. Asuinhuoneesta kuuluu musiikkia. Ulkona sataa. Sandra muutti poikaystävänsä kanssa Kokemäelle Itävallasta viime elokuussa saatuaan Porista opiskelupaikan. Silloin hän kertoi Sydän-Satakunnan haastattelussa, että löysi Satakunnan ammattikorkeakoulun Googlen avulla. Sandra viihtyy maaseudulla luonnon, Kokemäenjoen ja järvien lähellä. Vuosi on mennyt hyvin, vaikka koronan takia toki hieman erikoisesti. Keväällä fysioterapeutin opinnot toteutettiin etänä. Sillä tavalla oli helppoa opiskella teoriaa, mutta käytäntöä ei niinkään. Sandran opinnot alkavatkin ensi elokuussa pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Opinnoistaan Sandra on pitänyt. Pienessä ryhmässä ote on mukavan henkilökohtainen. Opettajat pitivät opiskelijoistaan huolta myös koronan aikaan. Etäluennot aloitettiin usein kuulumiskierroksella. – Opettajat saattoivat etäluennoilla vaikka esitellä koiransa, Sandra nauraa. Korona tuli Itävaltaan rytinällä ennen Suomea, joten rajoitukset olivat Herrneggerille vanhemmilta kuullun perusteella jollain tavalla tuttuja niiden saapuessa Suomeen. Suomessa arki ei ollut esimerkiksi liikkumisen suhteen niin rajoitettua kuin Itävallassa. Sandran vanhempien koti on lähellä Italian rajaa, eivätkä he saaneet rajoitusten ollessa kovimmillaan poistua kotoaan ilman syytä. Jos koronatilanne on maltillinen, Sandralla on tarkoitus tehdä elokuussa matka Itävaltaan puolisonsa Andreaksen kanssa. Andreas on ollut verstaallaan, mutta tulee nyt sisälle kahvipöydän ääreen. Ulkona sataa rankasti, mutta hän kehuu Suomen kesän kauneutta. Andreas on vuoden mittaan kunnostanut saunaa ja kellaria. Kotitalo on toistaiseksi pidetty entisellään. Siihen kuuluu keittiö ja tupa, jonka reunalla on kaunis takka. Pari odotti kylmää ja runsaslumista talvea, mutta sellaista ei tullutkaan. Takka on silti ollut runsaassa käytössä. – Opiskelujen aikaan on rankkaa lämmittää taloa puilla ja hoitaa kaikki alusta alkaen, Sandra myöntää. – Ei elämä ole varsinaisesti kovin erilaista kuin Itävallassa, mutta nyt kaikki työt teemme me, hän lisää. Ensi vuotta varten on jo tehty klapeja. Andreas osti tukkeja, pilkkoi ne klapeiksi ja teki klapeista ulos huoneen. Naapureitaan pari kehuu taivaisiin. Vieressä asuu nuori pariskunta, jotka saivat pari viikkoa sitten vauvan. Naapurit ovat auttaneet pihan töissä, lainanneet traktoria ja peräkärryä. Ihan lähellä asuu myös huskyja, joita saa käydä katsomassa. Joskus pari ottaa koiria juoksulenkille mukaan. – Huskyjen omistaja Titta on kuin minun suomalainen varaäitini. Lisäksi hän tietää paljon kukista ja linnuista ja opettaa minuakin niistä, Sandra hymyilee. Lisää ystäviä pari sai, kun he viime elokuussa tarvitsivat nuohoojaa juuri ostamaansa taloon. Ensimmäistä Andreaksen soittoa nuohooja luuli huijaukseksi, mutta asian selvittyä itävaltalaisten piiput tuli nuohottua, ja nuohooja perheineen kutsui heidät Turun saaristoon veneilemään. – Joni on kova tekemään töitä ja aina positiivinen. Ja hänen englannin kielen taitonsa on parantunut huimasti, Andreas kehuu. Joulukuussa Sydän-Satakunnassa julkaistun artikkelin myötä eräs Anna otti yhteyttä Sandraan, ja he ovat olleet yhteydessä aika ajoin sen jälkeen. Anna muun muassa vei Sandran avantouimaan. Suomea pari puhuu muutamia sanoja. Andreas osaa rakentamiseen ja remontointiin liittyvää termistöä. – Olisi kivaa jutella iäkkäämmillekin ihmisille, jotka eivät osaa englantia. Aiomme kyllä opetella suomea, Andreas sanoo. Suomessa niin monet puhuvat englantia, että varsinaista pakkoa puhua suomea ei tule usein. – Vie myös yllättävän paljon energiaa opiskella englanniksi, Sandra sanoo. Pari on matkustellut kevään ja kesän aikana lähiympäristössään. Keväällä he kävivät kansallispuistossa katsomassa lintuja ja lintutorniin noustessaan saivat pienen aavistuksen Itävallan vuorista. – Olen tottunut vuoriin ja siihen, että maiseman näkee aina ylhäältä päin. Täällä voin vain kuvitella, Sandra miettii. Parilla on haaveita matkustelusta, mutta he viihtyvät Kokemäellä. Pieni punainen talo pihapiireineen ja ulkosaunoineen on heidän omansa. – Olemme ”blessed”, siunattuja. Välillä pitää pysähtyä miettimään sitä, mitä jo on, Andreas miettii. Pariskunta elää rauhallista elämää. Televisiota heillä ei ole. Sandra kertoo, että kevyt romanttinen komediakin saattaa jäädä päiviksi pyörimään päähän, eikä hän herkkänä siksi ole kiinnostunut elokuvista, vaan haluaa vapaa-ajallaan tehdä jotakin muuta. Uutisiakaan hän ei lue. Musiikkia pari kuluttaa paljon. – Olen kuunnellut Spotifyn läpi, Andreas nauraa. Joskus ihmiset kyselevät, että miksi ihmeessä pari muutti juuri Kokemäelle. – Silloin mietin, että katsokaa ympärillenne. Täällä on hyvä olla. Saamme rauhassa laittaa kotia kuntoon. Palojärvelle iltauinnille on kahden kilometrin matka, ja lähistöllä on paljon kaunista luontoa, Andreas sanoo. Yyterissä käydessään pari lähetti kuvan ystävilleen Itävaltaan, eivätkä nämä olleet uskoa, että kuva on Suomesta. Yleinen mielikuva on, että Suomessa on vain kylmää. Yksi syy Kokemäelle muuttoon oli talojen hinnat. Pariskunnan koti oli edullinen, ja kuitenkin yhteydet kaupunkeihin ovat hyvät. – Opiskelin kauppatieteitä, ja mitä enemmän opin taloudesta, sitä vähemmän halusin velkaa, Andreas täydentää. Joskus parille tulee epäilyksen hetkiä ja he miettivät, ovatko valinneet oikein. Toisaalta avainsana on tasapaino. Saa matkustella ja unelmoida, mutta on tärkeää myös opiskella ja tehdä töitä, ja kaiken suhteen suuntaa voi miettiä aina uudelleen. – Usein ihmiset eivät tiedä, mitä tarvitsevat tai haluavat, vaan vertaavat elämäänsä muiden elämään, mutta me olemme sukupolvi, joka kysyy ”miksi”. On tärkeää reflektoida valintojaan. Mutta nyt olemme onnellisia täällä, Sandra ja Andreas summaavat.