Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Pallo ei polta konkareiden näpeissä

Tiedossa on, että lentopallo on laji, jossa kokemus ja pallovarmuus ovat valttia eikä ylenmääräisellä säntäilyllä saa muuta kuin pahan mielen ja hyvän hien, mutta silti maanantai-iltana Vinnarin koulun liikuntasalissa vähän yllättyy. ”Lentopalloa sosiaalisena tapahtumana” harrastavat harjavaltalaiset Ruutiukot eivät näytä harrastelijoilta, vaan laittavat kerta toisensa jälkeen käyntiin kovan pallorallin, jossa syötöt tehdään yläkautta, passit lähentelevät katonrajaa ja iskulyönnit torjutaan verkolta. Ryhmä, jonka keski-ikä pyörii 60:n hujakoilla, voittaisi huoletta minkä tahansa seudun yläasteen liikunnan valinnaisryhmän. No, siinä on sukupolviero, 2000-lukulaisten lentopallo on salibandya, joten vertailu tuskin on paikallaan. Mutta mikä porukka on Ruutiukot? Raimo Ruusunen tietää. Hän kuuluu ryhmän perustajajäseniin, ja on maanantain vuorollakin ensimmäisten joukossa paikalla. - Nuorina miehinä pelattiin joukkueessa ja saatiin mitaleita piirinmestaruussarjoissa. Sitten kuvioihin tuli naiset, ja pelaaminen jäi seurusteluhommien takia. Kun mentiin naimisiin, niin huomattiin, että perjantai oli aina kotona siivouspäivä. Joten päätettiin, että ruvetaanpas lyömään silloin taas palloa, Ruusunen kertoo pilke silmäkulmassa. Ryhmän nimi on osa harjavaltalaista urheiluhistoriaa. Jääkiekkoseura Kuparikiekko tunnettiin aiemmin Ruutipoikina, joten jo tuolloin itsensä ”vanhemmiksi ukoiksi” kokeneet lentopallomiehet ristivät itsensä Ruutiukoiksi. Tuolloin elettiin 70-luvun puolivälin jälkeistä aikaa, tarkkaa vuotta ei Ruusunenkaan muista. Perustamisen aikaisia pelureita on yhä jäljellä kourallinen, ja matkan varrella ryhmä on täydentynyt nuoremmillakin miehillä. 80 ikävuoden rajan rikkoneita on mukana kaksi, ikäpresidentin arvonimeä kantavat Kalervo Välimäki , 85, sekä Kalle Vuorinen , 81. Ruutiukoilla alkaa siis olla ikää jo lähemmäs 40 vuotta. Nykyinen pelaajarunko on ollut kasassa noin 15 vuotta. Pelaamassa käydään vuodenajasta riippuen 2–3 kertaa viikossa. - Altti Yliluoma on myös ollut alusta asti mukana ja hän toimii porukan päävetäjänä. Altti hoitaa salivuorot kaupungin kanssa ja pitää kirjaa käyntikerroista, Ruusunen kertoo nykyisestä toiminnasta. Pelaamisen kustannukset, käytännössä katsoen salivuokra, laitetaan tasan pelureiden kesken. Kesäkausi tekee noin 20 euroa per pää, talvi ja syksy kympin enemmän. Ruutiukkojen ja muiden vastaavien liikuntaryhmien tuottama taloudellinen hyöty sataa isossa kuvassa muihin laareihin, muistuttaa Ruusunen. Toiminta on juuri sitä, mitä valtio voi iäkkäämmiltä ihmisiltään toivoa. Hoitojonot ja -menot eivät kasva, kun ne, joilla siihen mahdollisuus on, huolehtivat kunnostaan ja hyvinvoinnistaan oma-aloitteisesti ja omakustanteisesti. - Höntsäpallo korvaa masennuslääkkeet, tiivistää joku naurahtaen, ja yhteiskunnallinen pohdinta jää siihen. Harjavallassa , jossa oli aiemmin jopa kolme lentopalloa pelaavaa seuraa, ei ole lajia enää vähään aikaan junioritasolla harrastettu. Ruusunen ja Ruutiukkojen nuorempaan polveen kuuluva Juha Arve tuumivat tämän johtuvan paitsi vetäjien puutteesta, myös pienenevistä ikäluokista. - Joka paikkaan ei enää riitä pelaajia. Tässäkin on lähellä Huittinen ja Eura, sekä vielä VaLePa, jotka keräävät harrastajansa laajalta alueelta, Arve toteaa.