Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Tarja Leino on adoptoinut Romaniasta jo yhdeksän koiraa: "Jos mitään ei tehdä, ongelma räjähtää käsiin”

Sen reissun Tarja Leino muistaa aina. Elettiin vuoden 2016 lokakuuta, kun Leino matkusti ensimmäisen kerran elämässään Romaniaan ja tutustui Carbunestin kaupungin koiratarhaan. Se oli täysi sokki. – Kuolleita koiranraatoja oli pitkin tienvarsia. Kun auton kanssa pysähdyttiin tyhjentämään ruokasäkkejä pellolle, pieniä koiranpentuja tuli jonossa jostain puskista, Leino kertoo. Romaniassa on vakava kulkukoiraongelma, jota ei ole saatu ratkaistua. Leinon mukaan kyse on miljoonista koirista, ja ongelma on diktaattori Nicolae Ceauşescun aikaansaannosta. – Ceauşescu rakennutti Bukarestiin valtavia tornitaloja ja määräsi ihmiset muuttamaan niihin, mutta koirat jäivät maalle. Ongelmaan olisi pitänyt puuttua heti, mutta niin ei tehty. Myöhemmin on huomattu, etteivät romanialaiset kykene enää ratkaisemaan jättimäiseksi paisunutta ongelmaa yksin. – Järjestelmällinen sterilointi on ainoa asia, joka auttaa tämän ongelman ratkaisemisessa, Leino toteaa. Apuvoimia Romania on saanut monesta maasta, mutta työsarka on loputon, sillä koirat lisääntyvät koko ajan. Ongelmallisinta vapaaehtoistyössä on Leinon mukaan se, että Romaniassa vallitsee edelleen hyvä veli -järjestelmä. – Siellä on osattava pokkuroida, vaikka se olisi näennäistä tarvepokkurointia. Minä vaikka konttaan niiden edessä, jos se auttaa. Romaniassa Leino on käynyt nyt viisi kertaa. Mukanaan hän vie aina joskus eristettyjä koirankoppeja, joista koiratarhoilla on huutava pula. – Teen ne kotona elementeiksi ja kokoan vasta paikanpäällä. Siinä on romanialaisilla katsomista, kun suomalainen ämmä alkaa ruuvivääntimen kanssa vääntämään, Leino nauraa. Viime vuonna Carbunestin koiratarhan suomalaiset tukijat perustivat Toivon kajo -yhdistyksen, jonka tarkoitus on parantaa koiratarhoissa elävien koirien hyvinvointia. Leino on yhdistyksen puheenjohtaja ja yksi Facebook- ryhmän ylläpitäjistä. Ryhmässä on yli 500 jäsentä. Jäsenet voivat halutessaan ryhtyä myös tarhakummeiksi, joiden järjestämien keräysten ja lahjoitusten avulla koirille saadaan ostettua ruokaa, rokotteita ja uusia lämpöeristettyjä koppeja. – Nykyisin me järjestämme myös sterilointiprojekteja eli paikalliset asukkaat voivat viedä koiransa steriloitaviksi ilmaiseksi. Pyrimme siten hillitsemään koirapopulaation kasvua, Leino kertoo. Carbunestin tarha on pieni, sillä siellä asuu vain 50 koiraa. Kaupunki on palkannut koiratarhalle yhden työntekijän ja yhdistys toisen, joka pitää jäsenensä päivittäin ajan tasalla valokuvien ja viestien avulla. – Kuvista me näemme joka päivä, mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä ei tapahdu. Tarhoihin on kuitenkin vaikea löytää työntekijöitä, sillä se on maailman ala-arvoisinta työtä. Leino tietää, että työsarka on loputon, mutta hän haluaa auttaa niin paljon kuin omalta osaltaan pystyy. Sitä kaikki eivät ymmärrä, eivät edes kaikki ystävät. – En tiedä, kuinka tippa meressä se on, mutta jos mitään ei tehdä, se ongelma räjähtää käsiin. Viime keväänä Leino muutti Porista Paneliaan ja rakennutti ensi töikseen talonsa ympärille tukevan koira-aitauksen. Nyt siellä kirmaa kuusi koiraa, joista neljä on kotoisin Romaniasta ja kaksi Suomesta. Suomeen hän on tuonut Romaniasta yhteensä yhdeksän koiraa. – Olen hyväksynyt sen, että teen sen mitä hiukankin pystyn ja annan kaikkeni. Olen tuhonnut niillä Romanian-reissuilla autoni, kotona huonekaluni, mutta se kaikki on toisarvoista, jos toisessa vaakakupissa on elämä. Sille yhdelle koiralle se yksi teko voi olla koko elämä, Leino muistuttaa. Eläinrakas Leino on ollut aina, mutta kodittomia koiria hän ryhtyi auttamaan vasta menetettyään rakkaan lemmikkinsä Ronjan. Ronja oli otettu huostaan noormarkkulaisesta kennelistä ja päätynyt Kirpun eläinkotiin Euraan. Ronja kiintyi uuteen emäntäänsä niin, ettei päästänyt tätä hetkeksikään silmistään. – Me kuljimme yhdessä kuin paita ja peppu. Se oli minulla töissäkin mukana, Leino kertoo. Lähes 12 vuoden yhteiselon jälkeen Ronjan lisämunaisen kuoresta löydettiin kasvain. Leino tiesi, että oli tullut aika. Ystävänpäivänä vuonna 2014 heidän tiensä erkanivat. Ero oli Leinolle kova paikka. Lievittääkseen ikäväänsä hän otti uuden koiran jo huhtikuussa. Ensimmäiset rescuekoirat muuttivat hänen luokseen kolme vuotta myöhemmin. – Olin jo aiemmin liittynyt Aasian koiranlihantuotantoa vastustaviin ryhmiin, mutta tunsin saamattomuutta ja avuttomuutta, kun se on niin kaukana. Sitten kuulin Romanian tilanteesta ja ajattelin, että sinne ei ole kuin 2 000 kilometriä – se ei ole maailman toisella puolella! Tarja Leinon haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran Sydän-Satakunnassa 20. joulukuuta 2018.