Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Hiidenkiukaiden viereltä: ”Entistä röyhkeämpi joukko pitää kansan enemmistöä pihdeissä”

Olen päättyvän kesän aikana kierrellyt eri puolilla Suomea. Yksi asia pistää erityisesti silmään: valta- ja kantateiden erittäin huonosti hoidetut pysähdyspaikat. Tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan melko nopeasti. Rapistuvasta tiestöstämme puhutaan kiivaasti ja keskustelua on käyty vuosikaudet. Kun tie on monin paikoin vaarallinen ajaa, siinä taukopaikan kunto luonnollisesti jää sivuasiaksi. Mutta se, jos mikä toimiikin käyntikorttina täällä vieraileville ulkomaalaisille. Teistä ja niiden kunnosta keskustellaan kiivaasti etenkin nyt valtion budjettineuvottelujen alkaessa. Tieliikenne on muutenkin yksi tiedotusvälineiden suosikkiaiheista. Taannoin keskustelu luiskahti koko lailla sivuun puhuttaessa alan organisaatiomuutoksista. Kaukana ovat ne ajat, jolloin voi etsiä puhelinluettelosta ”tvh” ja suunnata sinne kaikki risunsa. Väylävirasto on tänään se hallinnollinen instanssi, joka huolehtii niin teiden, rautaliikenteen kuin vesiliikenteen töistä. Varsinaiset urakat on jaettu kymmenille urakoiden tekijöille, eikä se tietysti näy suurelle yleisölle. Perinteellisellä levähdyspaikalla tapasi olla vielä pari vuosikymmentä sitten pöytä ja ehkä pari penkkiä. Eipä ole enää. Miksipä ei? Koska ne eivät pysyisi kunnossa viikkoa kauemmin silmittömän vandalismin takia. Mahdollisia tekijöitä ei koskaan saada kiinni ja jos saataisiinkin, korvaukset eivät kattaisi vahinkoja. Levähdyspaikat tuntuvat kadonneen linja-autopysäkeiltäkin. Jopa Harjavallan rautatieasema on paikka, jossa ei voi enää tuolille istahtaa. Eräs ruotsalainen matkustaja hämmästeli kovin asiaa minulle taannoin matkustaessani Tampereelle. Yleensähän Euroopan rautatieasemilla löytyy penkki ja odotustila. Entistä röyhkeämpi joukko pitää kansan enemmistöä pihdeissä. Näiden ilkivallantekijöiden takia joudumme luopumaan kohta kaikesta normaalista elämästä. Helsingin Mellunkylään tuotiin yli kymmenen vuotta sitten rautapenkki, joka pantiin betonilla tukevasti maahan kiinni. Hyvin se on kestänyt ajan patinan, minkä keväällä totesin. Penkki on niin vahva, ettei sitä saisi nurin kuin traktorilla. Helsingin lähiössä niitä ei ole. Täällä sekin olisi saatavissa. Kun markkinoimme Suomea ulkomaille kiiltokuvamaisissa esitteissä ja mainosvideoissa, tästä kansallisesta epäkohdasta ei puhuta halaistua sanaa. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja.