Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Koulussa Jari Paavolan musiikkinumero oli aina kuusi, mutta siitä huolimatta hänestä tuli Vuoden satakuntalainen pelimanni

Kun koulussa piti valita, ottaako valinnaisaineeksi kuvaamataidon vai musiikin, Jari Paavola valitsi kuvaamataidon. Piirtäminen oli hänen mielestään helppoa, ja hän oli hyvä siinä. Todistuksessa kuvaamataidon numerona komeili täysi kymppi, kun taas musiikista hän sai aina kuutosen. Vanhemmat olivat kuitenkin huomanneet, että poika oli myös innokas musisoija. Kotiin oli ostettu sähköurut, jotka kiinnostivat Jaria jo pikkupoikana. Haitarinsoiton Paavola aloitti 13-vuotiaana Säkylän kansalaisopiston harmonikkapiirissä. Vuotta myöhemmin hän liittyi Säkylän harmonikkoihin. Jo sitä ennen isä oli ostanut pojalleen oman haitarin. Isä myös kehui ja kannusti. – Haitarinsoitto oli kuitenkin vielä 13–18-vuotiaanakin kakkosharrastus, tykkäsin enemmän piirtämisestä. Se oli aina ollut niin helppoa, Paavola kertoo. Piirtäminen kuitenkin jäi, kun haitarinsoitto alkoi kiehtoa yhä enemmän. Kansanmusiikista tuli hänen suuri intohimonsa. – Kansanmusiikissa jokaiselle annetaan oikeus olla oma itsensä. Hylkäsin harmonikkamusiikin, koska siinä joku opastaa aina, miten pitäisi soittaa. Siitä on karsittu luovuus pois, Paavola sanoo. Paavola kertoo soittavansa harmonikkaa viulutyylillä. – Viulumusiikissa on hienoa se, että se ääni sidotaan jousella. Minä teen sen jousen palkeella, yritän matkia sitä. Sitä ei opeteta harmonikansoiton tunneilla. Sitä ääntä pitää osata ajatella viulun äänenä, Paavola selittää. Vaikka piirtäminen on jo jäänyt, piirustustaidosta on ollut suuri apu, kun Paavola on koonnut ihailemiensa pelimannien musiikkia nuottikirjoiksi. Myös säveltämisessä on Paavolan mielestä kyse piirtämisestä. Hän on säveltänyt jo noin 30 kappaletta, joista ensimmäiset hän teki Eeva Purosalon runoihin. Se tuntui helpolta, sillä Paavola piti runoja hyvänä runkona. – Luulin pitkään, että piirrän musiikkia, koska hahmotan sen eri tavalla kuin muut. Ensimmäisen instrumenttikappaleensa hän sävelsi oppi-isälleen, Vimpelistä kotoisin olevalle Arvo Viitaniemelle 70-vuotislahjaksi. – Se oli kunnianosoitus ystävyydestä. Ehdimme olla ystäviä 20 vuotta. Säveltäessään Paavola kuvaili mielessään Lappajärveä. Silmissään hän näki Lappajärven aallot ja korvissaan kuuli sen laineiden liplatuksen. – Piirtäjän kykyni tulivat tässä esiin. Kun näin sen järven silmissäni, ryhdyin hakemaan sille ääniä. Joku toinen hakee pensselin, minä otin käteeni harmonikan, ja aloin piirtää sitä kuvaa musiikilla. Paavola vertaa oman kappaleen säveltämistä selfien ottamiseen. – Minulla on siihen aihe ja syy, miksi olen sen tehnyt. Paavola katsoo olevansa etuoikeutettu harmonikan soittaja. Etuoikeudella hän tarkoittaa sitä, että hän ehti tutustua niihin pelimanneihin, jotka ovat oppineet kansanmusiikin soittamisen omilta isiltään. – Ehdin vielä näkemään heidän ja oppimaan heiltä. Heitä ei ole enää monta. Tärkeitä oppi-isiä Paavolalla on ollut kolme: euralainen Olavi Järvinen , porilainen Arvo Viitaniemi ja sastamalalainen Valto Viitanen . Järviseltä Paavola kertoo oppineensa satakuntalaisen soittotyylinsä ja Viitaniemeltä vimpeliläisen ja kaustislaisen tyylin. – Kansanmusiikissa on erikoista se, että ammattilainen huomaa heti, mistä olet kotoisin. Se soittotyyli on kuin murre puheessa. Euralainen tyyli on lyhyttä, kaustislainen pitkää. Niissä on iso ero. Viitasta Paavola pitää ennen kaikkea taiteellisena oppi-isänään. Viitanen kannusti omaan tulkintaan, omaan ajatteluun ja myös säveltämiseen. Jo 25-vuotiaana Paavola kertoo havahtuneensa siihen, että hän oli ainoa nuori paikallisissa kansanmusiikkipiireissä. Sama asia huolestuttaa häntä edelleen. "Ukkoutuminen" näkyy myös sukupuolijaossa. – Kansanmusiikin soittajista 95 prosenttia on tyttöjä, pojat eivät enää lähde. 1920-luvulla syntyneistä mukana oli ainoastaan miehiä. Naiset hoitivat kotia. Paavola katsoo kuitenkin velvollisuudekseen vaalia kansanmusiikin perintöä. – Katson, että minulle on annettu tällainen perintö. Se tekee tästä musiikista minulle rakkaan, ja sitä haluan vaalia. Paavola kertoo kuuntelevansa lähes poikkeuksetta kansanmusiikkia, mutta siitä huolimatta hän käy myös tansseissa ja seuraa televisiosta Voice of Finlandia sekä Vain elämää -ohjelmaa. Musiikkigenrellä ei ole mitään merkitystä, jos musiikki koskettaa. Vaikka kansanmusiikki on hänelle vain harrastus, se on niin iso osa elämää, että hän opettaa mielellään myös muita. Parasta on kuitenkin se, kun saa soittaa yhdessä harjavaltalaisen mestaripelimanni Pentti Mattssonin , 71, kanssa. – Yhdessä me ylläpidämme satakuntalaista kansanmusiikkia ja opettelemme edesmenneiden pelimannien tyylejä. Jari Paavolan 50-vuotisjuhlakonsertti järjestetään karkauspäivänä 29. helmikuuta Pitkäjärven vapaa-ajankeskuksessa Kokemäellä. Konsertti alkaa kello 14, ja sen ensimmäinen tunti on omistettu Paavolan omille sävellyksille. Paavolan lisäksi konsertissa soittavat muun muassa Harjavallan pelimannit ja Arvopelimannit. Kokoonpanoja on ainakin kuusi.