Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Tähtisten koti saa jouluksi koristekuorrutuksen – joulukuusiakin voi olla kolme

Mitä sitä suotta kursailemaan! Kokemäkeläinen Satu Tähtinen kertoo, että joka vuosi niitä tulee lisää. Joskus ulkomailta palatessaan hänellä on koko reppu täynnä joulupalloja. Viime vuonna hän poikkesi Kauvatsan kyläkauppaan ostamaan maitoa, mutta palasi kotiin Matin ja Tepon, pienten suloisten tonttuveljesten kanssa. Tähtinen kertoo ostavansa lisää joulukoristeita joka vuosi. Ei siksi, että niitä tarvittaisiin, vaan siksi, että ne ovat niin vastustamattoman kauniita. Nyt niitä on jo ainakin viisi, kuusi laatikollista. Yksi periaatepäätös hänellä kuitenkin on: joulukuusessa on joka vuosi vain punaisia ja kullanvärisiä koristeita. – Olen päättänyt, että niitä ei vaihdeta koskaan, ja se päätös on pitänyt, Tähtinen kertoo. Joulukuusia Tähtisillä saattaa hyvinkin olla kolme. Niistä yksi on kuistilla, toinen Helmin , 10, huoneessa ja kolmas olohuoneessa. – Ensimmäiset koristeet saatan laittaa jo syys- tai lokakuussa, mutta kuusi tuodaan olohuoneeseen vasta aatonaattona tai aattona, Tähtinen kertoo. Tähtinen tunnustaa aloittavansa seuraavan joulun suunnittelun heti, kun edellinen alkaa lähestyä loppusuoraa. Myös lahjoja hän ostaa ympäri vuoden aina kun silmiin osuu jotain sopivaa. – Koristelu alkaa pikkuhiljaa hillityimmistä väreistä. Adventtina saattavat olla eri koristeet kuin jouluna, koska niitä on niin paljon, Tähtinen kertoo. Tähtinen muistuttaa, ettei kaikkien koristeiden tarvitse olla esillä yhtä aikaa, vaan osan voi hyvin laittaa hetkeksi piiloon. Kaiken ei myöskään tarvitse olla hillityn hallittua, ei pelkkää beigeä ja valkoista vaan mieluummin joulunpunaista ja valkoista. – Eivätkä ne todellakaan vaihdu sisustuksen mukaan, Tähtinen nauraa. Koristeet eivät välttämättä ole rahallisesti arvokkaita, mutta niihin liittyy useimmiten jokin tarina. Vanhin on Kari-Matti Tähtisen veljen tekemä enkeli, jonka Satu kertoo pelastaneensa jätekuormasta. Enkelin siipien suojassa on merkintä Janne 2. lk eli pian se täyttää jo puoli vuosisataa. Joku voisi hyväntahtoisesti sanoa, että Tähtinen on ihan jouluhullu. Sen hän myöntää itsekin. – En tiedä, mistä se on tullut, mutta se vain pahenee vuosien myötä, Tähtinen tunnustaa. Tähtistä kauhistuttaa pelkkä ajatus siitä, ettei saisi viettää joulua kotonaan. Häntä ei siis kannata yllättää matkalahjakortilla, joka on voimassa vain joulunpyhinä. – En ole ikinä ollut poissa enkä halua kokeillakaan, Tähtinen toteaa. Jouluvalmisteluja Tähtinen ei stressaa, sillä hän aloittaa ne hyvissä ajoin. Hän ei myöskään tee itselleen joulunaluspäiviksi mitään pakkolistoja. – Teen vain sitä, mikä on mukavaa. Joskus tein 150 joulukorttia itse, mutta esimerkiksi tänä vuonna meiltä ei lähde yhtään korttia. Joulu ei silti tule Tähtisillekään ilman jouluperinteitä. Yksi niistä on glögigaala, jouluaatonaaton vietto kaveriporukalla siskon luona Porissa. – Se lähti varmaan siitä, kun aatonaattona aina siivotaan ja heilutaan sen rätin kanssa, eikä osata enää tehdä mitään muuta. Kerran sitten päätettiin kavereiden kanssa, että lähdetään jonnekin syömään. Siitä se sitten laajeni, ja nyt mukana on myös lapsia. Yhteensä meitä on noin 20 hengen porukka. Kun ystävykset olivat nuorempia, aatonaatto saattoi joskus lipsahtaa pikkutunneille asti, mutta nykyisin gaalasta kotiudutaan hyvissä ajoin. Aattoaamuisin Tähtiset jatkavat jouluperinteitä kokoontumalla Rajaojan laavulle Kari-Matin sukulaisten kanssa. – Sinnekin on kokoonnuttu jo lähes 20 vuoden ajan. Siellä keitetään glögiä ja paistetaan lettuja tai tehdään käristystä, Tähtinen kertoo. Aattoiltana perhe hiljentyy joulunviettoon kotonaan. Joulupöydässä ollaan perinteisesti pienellä porukalla, mutta sukulaisia tavataan jo taas joulupäivänä. Entä sitten ne lahjat? Lahjoja ostetaan sekä lapsille että aikuisille. Helmi on päättänyt antaa joka joulu yhden lahjan myös itselleen. Äidille tieto on uusi. – Se on hauskaa, suosittelen sullekin, Helmi vastaa napakasti. Tontuilla ei tässä perheessä enää kannata uhkailla eikä kiristää, sillä Helmi ei usko enää edes joulupukkiin. – Siihen on vähän vaikea uskoa, kun se on joka vuosi erinäköinen. Kerrankin joku luihu teinipoika, Helmi kertoo. Jouluhulluus näyttää tarttuneen myös äidistä tyttäreen. Helmillä on joulupyjama ja joulupussilakanat. Joulukalentereita on monta. Jouluna syödään jouluastioista ja vessan pyyhkeet vaihdetaan punaisiin. Helmi kertoo, että vessassakin on joskus ollut joulukoristeita, mutta sitä äiti ei myönnä. Yhdessä äiti ja tytär askartelevat ja leipovat. Lasipurkissa leipojia odottaa 36 erilaista piparimuottia. – Mutta kahta niistä yleensä vain käytetään, äiti kertoo. Satu Tähtisen haastattelu on julkaistu Sydän-Satakunnassa ensimmäisen kerran viime vuoden jouluaattona.