Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Verotiedot

Perutaan joulu – ei sentään

Tähän aikaan vuodesta puheeseen pujahtaa huomaamatta ilmaisu ”ennen vanhaan”. Se oli silloin, kun elin lapsuusajan jouluni täältä joitakin piiruja itään ja toisen mokoman pohjoiseen. Kynttilöiden loisteessa kirkkaat lasten äänet lauloivat Enkeli taivaan ja Sylvian joululaulun . Tunnelma oli juhlallisen harras, maassa vallitsi rauha ja kaikilla oli hyvä tahto. Tai melkein kaikilla. Silloin 90 prosenttia kansasta kuului evankelisluterilaiseen kirkkokuntaan. Uskontoa päntättiin useita tunteja viikossa. Muukalaisia vierailta mailta ei ollut nähtykään. Ensimmäiset erilaiset ihmiset tulivat kiertävän sirkuksen mukana. Heillä oli valkoiset hampaat ja he hymyilivät koko ajan. Oli kevät ja me lauloimme Suvivirren korkealta ja kovaa. Maailma oli kaikin tavoin kohdallaan maalaispojan elämässä. Nykyisin elämä on muuttunut monimutkaisemmaksi. Kirjakauppojen myyntilistojen kärkipaikoilla keikkuu ”mielensä pahoittanut vanha ukko”. Suvivirrestä ja Sylvian joululaulusta on tullut kirkkoon sopimattomia lauluja. Me olemme kohteliaita ja suvaitsevaisia. Vieraskoreita. ”Ennen vanhaan” se ei ollut pelkästään kaunis sanonta. Kansakunnan valtakirkkoon kuuluu vajaa 70 prosenttia asukkaista. Siitä on seurannut monien ennen arvokkaiden asioiden muuttuminen kyseenalaiseksi toiminnaksi. Meillä on vieraita, joita kohtaan tulee osoittaa kunnioitusta. Perutaan joulu ? Ollaan kerrankin viimeisen päälle vieraskoreita? Laulussa on jo vuosikausia kehuttu, miten pariskunta peruu häät ja yhteisen hautapaikan. Mutta joulu – ei sentään! Kun tätä pohjoista kolkkaa hallitsi viisas valtiomies Urho Kaleva Kekkonen , hän totesi, että ”vieraat tulevat ajallaan, talo elää tavallaan”. Noudatetaan Urhon oppeja ja annetaan lasten laulaa rakkaimmat joululaulunsa niin kuin aina ennenkin, korkealta ja kovaa.