Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Tänä keväänä luonto on yllättänyt aivan odottamattomalla tavalla – tervetuloa uusi asukas

Lapsuudenkodissa huoneestani avautui näkymä talon takapihalle, jossa olivat muun muassa peruna- ja mansikkamaat. Niiden keskellä oli kaivo, jonka päällistä useimmiten käytettiin lintujen ruokintaan. Se toimikin hyvin. Talo sijaitsi lähellä metsänreunaa, ja osin ehkä siksi takapihalla vieraili runsaasti fasaaneja – siis todella paljon. Joskus muistan laskeneeni, että lintuja olisi ollut pihassa kerralla nelisenkymmentä. Se ei ollut tavatonta. Päinvastoin, naapurustossa asuneen koulukaverini kanssa saatoimme joskus jopa kisailla, kumman pihalla lintuja näki kerralla enemmän. Hänen etunsa toki oli, että hänen kotinsa tontti rajoittui metsään. Minulla taas oli välissä vielä talo tai kaksi. Nuo ajat ovat palanneet mieleen tänä keväänä, kun olen katsellut nykyisessä kodissani työhuoneen ikkunasta ulos ja ilokseni huomannut fasaanien löytäneen myös nyt pihaani. Ei tosin aivan yhtä yltiömäärin kuin lapsuuden ajan kodissani, mutta muutamia. Olen jopa miettinyt, pitäisikö niitä alkaa ruokkia – josko lintuja tulisi silloin enemmänkin. Siihen en ole kuitenkaan saanut vielä lupaa, eli tyytynen vain niihin muutamaan kaveriin. Muutoin eläinkunnan edustajia on näkynyt melko vähän, pois lukien pikkulinnut, varikset ja harakat. Edes kettua en ole nähnyt, vaikka olen työskennellyt hyvin vaihteleviin aikoihin aamuaikaisesta iltamyöhään. Kettujakin silti alueella asustanee. Vasta viime kesänä asuinalueella nähtiin aamuvarhain kolmen ketunpoikasen leikkivän tiellä. Siitä olisi pitänyt saada valokuva. Olen silti saanut huomata myös tänä keväänä luonnon ihmeellisyyden. Viime vuonna Harjavallan kaupunki täytti 150 ja osana juhlavuoden tapahtumia kaupungintalon edustalla jaettiin Harjavallan seudun sydänyhdistyksen valmistamia linnunpönttöjä. Sellainen kulkeutui myös minun matkaani. Tuo pönttö jäi kuitenkin syksyllä ripustamatta, ja on ollut syyskuun lopusta lähtien verannalla. Yllätys olikin suuri ja mieluinen, kun tänä keväänä huomasimme, että tuo linnunpönttö oli saanut asukkaan. Huolimatta asumuksen paikasta pikkulintu oli valinnut sen pesäkseen. Eikä sitä nyt enää malta paikaltaan edes siirtää. Mielenkiinnolla saattaakin odottaa, kuuluuko linnunpöntöstä tänä kesänä vielä jälkikasvun ääniä. Se vasta olisikin jotain.