Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Risten radalla ajettiin viikonloppuna jokkiskisat - yleisen luokan voittajaksi kipusi Kokemäen urheiluautoilija

Auringossa kimaltelevaa hiekkaa lentää pyörteinä ilmassa yleisön yllä, vaikka sininen kasteluauto kiertää kostuttamassa mutkittelevaa ajorataa. Kisapäivän kuuma ja tuulinen sää nopeuttaa radan hiekan kuivumista. Hetken tauko on pian ohi ja rähjäisen näköiset, mutta huippuunsa tuunatut autot valtaavat taas radan kaarteet, suorat ja penkat. Pirteä kaasuttamisen kuoro kaikuu uuden lähdön merkiksi. Risten radalla Kokemäellä on järjestetty jokkiskisoja vuodesta 1984 lähtien. Kokemäen urheiluautoilijoiden järjestämään Kokemäen Kuhmut -kisaan osallistui tänä vuonna noin kaksisataa kuljettajaa ympäri Suomen melkein kolmensadan kilometrin säteeltä. Sinikka Aatrakoski on jokkiskisojen konkari: hän on kulkenut kilpailuissa yli neljäkymmentä vuotta. Nyt Aatrakoski toimii Kokemäellä kilpailunjohtajana. – Ison tapahtuman järjestäminen vaatii paljon. Täyttyy olla monia lupia kunnossa, esimerkiksi poliisilta, pelastuslaitokselta ja ELY-keskukselta. Talkoolaisten etsiminen on myös iso tehtävä, mutta tähän asti työväkeä on riittänyt, Aatrakoski kertoo. Sinikan kanssa ylhäällä tuomaritornissa kisaa tarkkailee Minttu Setälä . Setälällä on päässään isot kuulokkeet, joilla hän on yhteydessä lähdön ja päälipun kanssa. – Isäni ajoi ennen ja olen ollut mukana kilpailuissa noin kymmenen vuotta. Aluksi toimin juoksutyttönä, nyt olen kilpailutapahtumienjohtaja. Aatrakosken ja Setälän mielestä parasta jokkiskisoissa on vauhti ja rento yhteishenki samanhenkisten ihmisten välillä. – Menestyvän autoilijan täytyy olla pitkäjänteinen ja jaksaa tehdä töitä, vaikka menestystä ei tulisi heti. Myös rohkea pitää olla, Aatrakoski tietää. Kokemäen Kuhmut -kilpailussa kisataan viidessä eri luokassa: nuoret, naiset, takavetoiset tuupparit, etuveto-kardaani eli EVK-luokka ja yleinen luokka. Jenna Talvitie Kokemäen autourheilijat -seurasta haki naisten luokasta viidennen sijan 27:n osallistujan joukosta. Talvitie ajoi Volkswagen kuplalla, jonka hänen puolisonsa Miitri Ketonen on itse rakentanut kilpailukäyttöön siviiliautosta. – Autossa ei saa olla juurikaan sisustaa ja niihin pitää asentaa turvakaaret kuskille, Talvitie sanoo. Kilpailun sääntöjen mukaan kisa-auton saa virittää tiettyyn rajaan asti. Monet käyttävät autoonsa paljon rahaa, mutta kahisevan kiinnittäminen kaaraan ei automaattisesti tuo menestystä. Paljon on kiinni penkin ja ratin välistä, eikä onnenkaan merkitystä voi unohtaa jokkiskisoissa. – Tässä lajissa voi sattua paljon vastoinkäymisiä, jotka eivät välttämättä riipu itsestä. Autojen tekniset viat ovat yleisiä ja radalla on tiivis tunnelma. Näissäkin kisoissa radalla voi ajaa samaan aikaan jopa kahdeksan autoa, Talvitie kertoo. Talvitien ajoura alkoi 15-vuotiaana naisten luokassa ja hän osallistui myös muutamaan nuorten luokan kisaan. Onnistumiset ovat kantaneet lietolaisen ajajan vaikeampien hetkien yli ja takaisin kisoihin. – Viime vuonna koin pettymyksen, kun tein sateisessa A-finaalin lähdössä ajovirheen ja kävin penkassa. Auto kaatui kyljelleen, mutta en loukkaantunut. Ei ole sellaista kuskia, jolla ei menisi joskus heikosti, Talvitie tietää. Kisoja on kokoontunut seuraamaan suuri joukko vauhdinnälkäistä väkeä. Huittislainen Minttu Rehakka on ollut paikalla aamusta asti yhdessä Elli-Noora , Alli ja Sanna Survosen kanssa. – Tulimme kannustamaan mieheni lapsia Arttu ja Aino Lampista Punkalaitumen moottorikerhosta, jotka kisaavat tänään. On ollut mahtava sää koko päivän, Rehakka kertoo. Rehakka on käynyt kisoissa viisi vuotta. Tällä kertaa Arttu voitti nuorten luokan ja Anni vuorostaan naisten luokan. Menestyneitä Lampisia aiotaan juhlia kotona keittämällä voittokahvit. Tapahtumassa kuulutettiin koronan turvatoimista ja paikalla oli monia muistutusjulisteita, mutta Rehakan mielestä riittävät turvavälit unohtuivat silti välillä kisavierailta. – Vessassa ei ollut käsidesiä, ainoastaan saippuaa. Se oli vähän kummallista, Sanna Survonen jatkaa. Tapahtuman vessoissa pystyi pesemään kätensä lämpimällä vedellä ja saippualla. Paikoissa, joissa ei voinut pestä käsiä saippualla, oli käsihuuhdepisteitä. Alueella oli useita vessoja ja suojapleksejä käytettiin. Suurta menestystä saatiin kisoissa myös Kokemäen urheiluautoilijoiden puolelta. Tomi Hongisto kaahasi tiensä yleisen luokan voittajaksi Fiat 133 autollaan. Hongistolta ei kokemusta puutu, koska hän on ollut mukana kisoissa jo 27 vuotta. – Minulla on aina ollut rämäpäinen luonne ja autoharrastus on auttanut saamaan mielen irti yrittäjän huolista, Hongisto kertoo. Kunnianhimoinen kuski lähti tavoittelemaan kisoista voittoa. Risten rata Kokemäellä on hänen suosikkiratansa. – Olen ajanut melkein jokaisella Suomen jokkisradalla. Nautin erityisesti Risten radan nopeatempoisuudesta. Konkarin mukaan ratoja oli ennen enemmän, mutta niitä on lakkautettu ympäristölupien takia. Hiekka-alueelle on hyvä rakentaa ajorata, mutta hiekkaisessa maastossa on usein myös pohjavettä. Tomin kunnianhimoisuus on tarttunut Emilia -tyttäreen. 18-vuotias kuski sijoittui toiseksi naisten luokassa. – Olen ihan tyytyväinen sijoitukseeni, mutta voitto on aina voitto, Emilia kertoo. Emilia Hongisto aloitti jokkisharrastuksensa 14-vuotiaana ja hän on ehtinyt kiertää lajin parissa jo ympäri Suomea. Kaukaisin kilpailukohde oli Pello. – Ohitukset ovat minulle vaikeita, joten onneksi lähtö onnistui tänään hyvin ja pääsin heti kärkipaikoille. Nuoren kuskin mielestä parasta jokkiskisoissa on voittaminen. – Se on hieno tunne, kun on hyvä rata ja auto kulkee, Emilia Hongisto tietää.