Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

"Kauppiaaksi ryhtyminen oli kyllä melkoinen virhe ja osoitus, ettei minusta ole kauppiaaksi”

Kerran vuodessa saa varmasti olla nostalginen. Mistä tämä tunne heräsi? No näin Satakunnan Kansassa artikkelin, jossa tehtiin nostalginen kuvamatka menneeseen Harjavaltaan. Artikkelin alussa oli maininta, muistatko Radio Satakielen? Pitihän nuo loputkin kuvat nettijulkaisusta hakea. Pienimuotoinen hämmennyksen hetki tuli, kun kuvassa oli toki rakennuksen päällä Radio Satakielen mainoskuutio. Vaan ei siinä vielä kaikki. Rakennuksen julkisivuhan oli silloisen pitämäni musiikkikaupan Satasävelen mainosikkuna kyltteineen kaikkineen. Nuo kaksi asiaa kauppa ja paikallisradio muuttivat elämääni melkoisesti. Musiikkikauppa oli tietoinen valinta ja sen myötä ajauduin mukaan paikallisradion toimintaan. Ensin mainittu kauppiaaksi ryhtyminen oli kyllä melkoinen virhe ja osoitus, ettei minusta ole kauppiaaksi. Onneksi nykyään lainan yrityksen perustamista varten ainakin suositellaan jonkinlaista yrittäjäkoulutusta. Ainakin sitä on saatavilla. Tuolloin 80–90-luvun taitteessa elettiin nousukautta ja rahaa sai melkein, kun vain osasi pyytää. Itse makselin oppirahoja vielä pitkään liikkeen lopettamisen jälkeen. Paikallisradio oli myös nousukauden tuotos, ja siitä joutuivat useammat alueen yrittäjät, jotka olivat sitä perustamassa, maksamaan myös kalliin hinnan. ”Olen myös miettinyt mitä jäivät ajattelemaan nuo ahdinkoon ajautuneet liikemiehet perustamansa radioyhtiön ajautuessa konkurssiin.” Joskus on kysytty kadunko? En, koska ei se olisi mitään muuttanut. Katumisesta ei ole pitkä matka katkeroitumiseen. Sitä olen aina halunnut välttää. Sen seurauksena ei ole mitään hyvää. Olen myös miettinyt mitä jäivät ajattelemaan nuo ahdinkoon ajautuneet liikemiehet perustamansa radioyhtiön ajautuessa konkurssiin. Yrittämiseen liittyy aina riski, joka pahimmillaan vie lähes kaiken. Toisaalta onnistuessaan saattaa tuottaa hyvinkin. Sen verran minuun jäi sisälle kiertämään yrittäjäverta, että en ole voinut ymmärtää ihmisten kateutta, kun joku menestyy yrittäjänä. Tunnustan myös, että tämä oma seikkailuni aiheutti harmia läheisille ja olen varmasti jäänyt vähintäänkin kiitollisuuden velkaan. Sitä ei kuitata milloinkaan. Olen kuitenkin tuon kaiken jälkeisessä elämässä halunnut tarttua tilaisuuteen silloin, kun se on ollut mahdollista. Vaikka tulee joskus mieleen, ettei nyt enää tässä iässä. Kuulen usein sanovani kyllä. Silloinkin, kun joku toinen ehkä sanoisi ei. Tartu siis tilaisuuteen muistaen kuitenkin, että sanonta ”ei ota, jos ei anna” ei aina pidä paikkaansa.