Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Vielä ehdit kokea Ruoveden maisema -näyttelyn Emil Cedercreutzin museossa – Maisemasta erityisen tekevät ihmiset

Kuvataide Ruoveden maisema. Materiaalisuus, maisemallisuus ja maalaaminen. Margareta von Bonsdorff , Simone Braitinger , Katja Fischer , Elina Försti , Pekka Hepoluhta , Jari Jula , Liisa Karintaus , Krista Kortelainen , Tiina Lamminen , Henrika Lax , Anna Makovecz , Timo Partanen , Kathrina Rudolph , Markus Tuormaa ja Aino Ulmanen . Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta 12. tammikuuta 2020 saakka. Mikä tekee maisemasta erityisen? Luonnollinen vai rakennettu ympäristö, siihen liitetty muistitieto ja tarinat? Vai siinä eläneet ja taiteilleet ihmiset? Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa olennaisin maisemasta kiteytyy visuaaliseen ainekseen ja taiteentekemisen prosesseja avaaviin teksteihin. Talvikauden päänäyttelyssä viisitoista taiteilijaa Suomesta, Unkarista ja Saksasta esittää maalauksellisia tulkintojaan Ruoveden kulttuurimaisemasta kommentoiden kukin ulkoilmamaalauksen perinnettä. Kulttuurimaisema on yhtä aikaa reaalinen ja materiaalinen. Se on ihmisen muokkaama ja kulttuuriseen käyttöön osallistava, mutta sillä on myös suhde luontoon. Ehkä kulttuurimaisema syntyy, kun siitä muodostuu kulttuuripersoonien kyläyhteisö, tai kun tarpeeksi monet kunnioittavat maisemaa oivaltavasti havainnoiden, muotoilee taiteilija Anna Makovecz näyttelykuraattori Tiina Lammisen toimittamassa verkkojulkaisussa. Kulttuurimaisemallinen Ruovesi on taidehistoriallisilta kytköksiltään rikas: Taidepaikkakuntaan ja taiteilijapaikkakuntaan voi liittää yli sata kuvataiteen ammattilaista koko Suomen taidehistorian ajalta, kuten Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) ja Ellen Thesleffi n (1868–1954). Ruovedellä sijaitsi myös monen taiteilijan ateljee, niin myös Gallen-Kallelan Kalela ja Thesleffin Casa Bianca. Taiteilijoiden tallentama Ruovesi houkutti paikkakunnalle myös turisteja ja kesäasukkaita. ”Maisema” on etymologisesti maa-sanan johdos, huomio Markus Tuormaa . Kulttuurimaiseman idean maalaaminen tarkoittaa toisille taiteilijoista matkantekoa tuntemattomaan tilaan, ennen kokemattomalle maaperälle. Maalatessani lähden seikkailuun, Krista Kortelainen kirjoittaa. Näyttelyn päätila , Satakunta-sali, esittää teokset maalauksellisessa moninaisuudessaan. Niissä perisuomalainen maisema-aines notkistuu sävyihin ja valööreihin eri tavoin suhtautuvaksi nykytaiteeksi. Anna Makoveczin tilateokseen sisältyy ihmisenkokoisten kangasnukkejen pari. Kolmiulotteinen työ olisi jäsentänyt tehokkaasti suurehkoa tilaa — nyt maisemamaalaukset kiertävät salin seinämiä yksitoikkoisen ripustuksen ankeuttamina. Mustikkamehulla värjätyt maisema-abstraktiot sitovat esitetyn konkreettisesti alkuperäiseen— Simone Braitingerin kuvasarjassa luonnonmateriaali toimii resurssina horisontin kolmatta tilaa kuvaaville maalauksille. Taivaan ja maan synteesistä innoituksensa saaneet työt edustavat visuaalisesti laimeinta, mutta tarinallisesti rikasta antia. Kathrina Rudolphin impressionistinen tyylisuunta myötäilee keskiajan alttaritauluja. Maisema muuttuu heleän värikylläiseksi lasi-ikkunaksi, kuin silkille maalaten. Tunnelma sähköistyy Juuret -työn äärellä. Krista Kortelainen maalaa mielellään yöllisiä maisemia tuimine pensselinvetoineen. Kookas, tummia aksentteja sisältävä maalaus dominoi näkökenttää salin peräseinällä. Näynomaisessa hetkessä noesta tuli Aino Ulmasen maalivärin perusta. Taiteilijan maalausmatka vei Ellen Thesleffin jalanjäljille Ruoveden Muroleelle ja Kissasaareen, jonka hän omien sanojensa mukaan maalasi sielunsa silmin tuhkalla ja noella. Näyttelyn taustateksteissä kiintopisteiksi muodostuvat havainnoinnin ja kuvauksen lisäksi juurikin taiteentekemisen materiaaliset lähtökodat — käsityöläisyys ja värinkäyttö. Muistiin maalattu maisema elää eteenpäin kuvina, kirjoituksina ja museoituna. Aika muuttaa maiseman, mutta myös siitä luodun kuvan. Verkkojulkaisu Materiaalisuus, maisemallisuus ja maalaaminen luo sanallista syvyyttä taiteilijoiden maisemasuhteisiin. Moni heistä mainitsee värin erityisen merkityksen elämälleen ja taiteelleen, olipa sen alkuperä pigmentissä, mustikassa tai poltetussa puussa. Kenties taiteilijoiden teksteistä irrotetut tekstikatkelmat olisivat suurikokoisina projisointeina tuoneet kaivatun lisän Ruoveden maisemamaalausten taukoamattomalle nauhalle, vaikkei kaikkea voi kirjaimiinkaan kiteyttää. Omassa tekstissään Margareta von Bonsdorff tiivistää silti taiteilijuudestaan olennaisimman juuri kirjoittaen: ”Maalaamalla voin ilmaista tunnetiloja tavalla jota en kykene selittämään sanoilla. Siksihän minä maalaan.” Ehkä siksi myös maisemia maalataan.