Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Verotiedot

Käsidesin voit jättää vähän vähemmälle, mutta muista olla tarkkana suojatiellä

Että voi yksi virus saada maailman sekaisin. Uutta koronavirusta on nyt ihmetelty viimeistään siitä saakka, kun Lapista löytyi ensimmäinen potilas. Aivan ylikierroksille asia sinkoutui, kun Italiassa vierailleilta suomalaisilta alkoi löytyä tautia. No nyt on sentään taidettu päästä siitä, että uutisoitaisiin epäiltyjä tartuntoja. Silti asialla mässäillään ihan liikaa – minäkin tässä. Vieraan pelko istuu meissä syvässä, sen on tässä koronaviruksen tapauksessakin huomannut. Kun luvassa on uusi tauti, loppuvat hengityssuojaimet ja käsidesit kaupasta. Jos liikkeellä on vain vanhoja tuttuja tauteja influenssasta lähtien, emme reagoi mitenkään. Sadat ihmiset saavat kuolla Suomessa vuosittain influenssaan ilman, että heistä kerrotaan lehdissä tai televisiossa. Uuden koronaviruksen tapauksessa jo sairastuminen on uutinen – mitä lainkaan, kun joku siihen täällä kuolee? Uudesta ongelmasta pitää toki kertoa, mutta koronaviruksen kohdalla on kyllä menty rajusti yli. Jos influenssasta uutisoitaisiin jokainen tartuntatapaus saati kuollut, loppuisivat nyt varastoissa seisovat rokotteet alta aikayksikön. No, onneksi ei uutisoida. On mielenkiintoista nähdä, yltääkö koronavirus Suomessa sellaisiin mittasuhteisiin, mitä jo tähänastinen uutisointi edellyttäisi. Tyhjenevätkö koululuokat ja työpaikat, asetetaanko meitäkin karanteeniin? Entä ryhdytäänkö yleisötilaisuuksia rajoittamaan? Ymmärrän toki, että yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi luokitellun sairaiden kanssa ei sovi leikkiä. Kukapa tuon taudin haluaisi saada edes siinä tapauksessa, että oireet jäisivät lieviksi, ja riskiryhmiin kuuluvilla tilanne on tietysti paljon vakavampi. Toivotaan, että terveysviranomaisten toimet purevat, eikä tauti leviä Suomessa epidemiaksi asti. Muistan lapsuudestani vähän vastaavan maailmanloppua enteilleen tapauksen. Se oli hongkongilainen, influenssa, johon jopa miljardin ihmisen sanotaan sairastuneen. Tauti levisi vuosina 1968–1969 myös Suomeen. Kyllä siitäkin mesottiin, vaikka tiedonvälitys ei ollut aivan niin hektistä kuin nykyään. Muistan, että erityisesti mummuni mielestä asia oli pelottava. Juuri pelkoon liittyvätkin uudesta sairaudesta tiedottamisen ongelmat. Ihmisten pitää saada ajantasaista tietoa ja toimintaohjeita, mutta jossakin vaiheessa uutisointi saattaa riistäytyä paniikin lietsomiseksi. Oikeasti suomalaisilla ei ole koronaviruksessa tällä hetkellä mitään pelättävää – enemmän pitää pelätä autoja suojatiellä. Kirjoittaja on päätoimittaja.