Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Kimmo Kalliolevo remontoi 1960-luvulla rakennetusta navetastaan rennon illanviettopaikan: ”Toiset laittavat rahansa autoon, minä laitoin ne vanhaan navettaan”

Sattumaahan se oli. Kun maatila-asiantuntija Kimmo Kalliolevo oli käymässä asiakkaansa luona vakuutusasioissa, asiakas kysyi häneltä, sattuisiko tämä tietämään Kokemäen Korkeaojalla olevalle omakotitalolle ketään ostajaa. Yksi lapsiperhe oli jo kiinnostunut talon ostosta, mutta kyläkoulun sulkeminen sai perheen toisiin ajatuksiin. Niinpä talo oli edelleen myynnissä. Kalliolevo mietti hetken ja mietti toisen, kunnes ilmoitti, että taitaa tietää. Hän ostaisi sen itselleen. Hän oli jo vuosia asunut Kokemäen keskustassa, mutta ei kokenut kerrostaloelämää omakseen. Hän halusi käyttöönsä myös harraste- ja verstastilat. Sellaiset, joissa voisi huoltaa moottoripyörää, nikkaroida jotakin ja viettää aikaa. – Joka miehellä pitää olla oma man cave, miesluola. Se käy kohtaloksi, jos asuu kerrostalossa, Kalliolevo virnistää. Kalliolevo kertoo tykästyneensä heti talon pihapiiriin ja sen sijaintiin etelärinteessä. – Tykkään tästä miljööstä. Tässä on iso, lämmin tontti. Mäen päälle 1960-luvun alussa rakennettu vanha navetta näytti uljaalta, ja Kalliolevo näki heti sen tarjoamat mahdollisuudet. Ensimmäiseksi oli kuitenkin remontoitava vuonna 1974 valmistunut omakotitalo, jotta hän pääsisi muuttamaan. Talo kaipasi pintaremonttia, mutta ei juuri muuta. Navetasta uusi omistaja halusi viihtyisän ja rennon kokoontumispaikan, jota myös muut voisivat vuokrata. Sinne piti saada kaikki mukavuudet minikeittiöstä takkaan ja ilmalämpöpumppuun. Baari piti tietysti olla, samoin televisio, kahvinkeitin ja muutama runkopatja mahdollisille majoittujille. Hän suunnitteli ja teki työt pääosin itse, mutta sai paljon apua kavereiltaan. Puolitoista vuotta hän käytti remontoimiseen lähes kaiken vapaa-aikansa. – Toiset laittavat rahansa autoon, minä laitoin ne vanhaan navettaan, Kalliolevo naurahtaa. Wanhaan navettaan kuljetaan entisestä karjakeittiön ovesta. Vaikka maitokannut ovat vaihtuneet penkkeihin ja pelargonioihin, karjakeittiön tunnelma on yhä tallella. Alfa-Lavalin kyltti paljastaa, missä ollaan. Karjakeittiöstä on kulku pukuhuoneeseen ja edelleen saunaan. Sauna on tismalleen samassa paikassa kuin aiemminkin. Kalliolevo tietää, että edellisen kerran siellä on saunottu vuonna 1974. Sen jälkeen se muutettiin leivintuvaksi. Saunan Kalliolevo peruskorjasi lattiasta kattoon. Alun perin hän ajatteli säästävänsä sen vanhat paneelit, mutta päätti lopulta uusia nekin. Kiukaalle on ladottu 200 kiloa kiviä, mikä takaa omistajan mukaan ”maailman parhaat löylyt”. Saunan toimivuuden on jo myös Korkeaojan oma ukkokööri testannut. Navetan suunnittelu alkoi vanhasta baaritiskistä, jonka Kalliolevo oli jo aiemmin ostanut naapuriltaan. Baarin katto on tehty vanhoista päreistä, jotka omistaja löysi navetanvintiltä. Ne hän viimeisteli harmaalla saunasuojalla – samalla sävyllä, jota on käytetty paljon muuallakin. – Päreet olivat iloinen yllätys. Olen hyödyntänyt niitä monella tapaa. Navetassa on tilaa noin 15 hengen seurueelle. Tilan katseenvangitsijana ovat vanhat vankkurit, jotka Kalliolevo haki Lahdesta. Ne piti kuitenkin itse fiksata kuntoon. Vankkureihin sopivan penkin hän löysi Laitilasta eräästä vanhasta kartanosta. Ikkunoita koko navettarakennuksessa on 34. Kalliolevo tietää sen tarkalleen, koska jokainen ikkuna on käyty läpi, tiivistetty ja maalattu. Uusia ulkopokia oli silti teetettävä kymmenkunta. Navetasta on puhkaistu ovi uudelle terassille. Sen jatkoksi Kalliolevo suunnittelee kaasulämmitteistä paljua. Hän on jo laskenut, että yhdellä kaasupullolla paljun saa lämmitettyä viisi kertaa. Navetan päätyseinän takaa paljastuu jo myös laajennusmahdollisuuksia. Lähinnä varastokäytössä ollut kylmä tila on tarkoitus siivota, jotta se saadaan kesäkäyttöön. Siellä on mahdollista pitää vaikka tanssit. – Ideoita on paljon, kun vain pystyisi ne toteuttamaan. Sen kuitenkin päätin, etten aio tehdä navetanvintille mitään. Jo pelkkä lattianteko maksaisi niin paljon. Pihapiiriinsä Kalliolevo haluaa vanhaa tyyliä. Pihaa vartioi Sauli Hakasen moottorisahalla veistämä kotka, joka jatkaa vanhan männyn elämää navetan edustalla. Vanhasta tyylistä kielii muun muassa tupakkakatos, jonka hirret on tuotu Pohjanmaalta. Tai halkovaja, joka on niin suuri, että se piti purkaa ennen kuin se saatiin siirrettyä Siikaisista Kokemäelle. Kalliolevo myöntää, ettei hän osaa olla tekemättä mitään. Kun työkseen ajaa jopa 40 000 kilometriä vuodessa, vapaa-ajalla on pakko saada tehdä jotain käsillään. Nyt hän haaveilee laavusta. Se sopisi pihaan hyvin ja palvelisi myös illanviettäjiä. – Ja Kauhavalla olisi myytävänä toinen hirrestä tehty puuvarasto. Jos sen saisi siirrettyä tänne kokonaisena, Kalliolevo pohtii.