Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Kauvatsan Gulf on oman kylän mansikkapaikka

Kauvatsan tunnetuin kohde taitaa olla Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto Kokemäenjoen kainalossa. Moni tietää Kauvatsasta myös mansikat – sekä Gulfin piskuisen huoltoaseman entisessä kuntakeskuksessa pääraitin eli Yttiläntien varrella. Siitä on nyt pari kesää, kun aseman entinen vetäjä Vesa Rantanen kertoi harkitsevansa hommasta luopumista. Rantasta tuuraillut Mira Saari , 36, heitti puoliksi herjana veljelleen, että jatketaanko yhdessä. Vastoin odotuksia veli otti homman tosissaan. Loppuvuodesta 2018 solmittiin kaupat, jolla Iiro Jaakkola , 30, osti asemakiinteistön itselleen, ja Mira Saari tuli tiloihin vuokralaiseksi. Siskon vastuulla ovat kahvila ja ruokapuoli, veli vastaa korjaamosta. – Ihmiset tosin odottavat, että täällä maaseudulla hommat hoituvat heti. Aika sujuvasti jo tarkistan nesteet ja öljyt, korjaan renkaat, vaihdan pyyhkimet ja polttimot sekä teen renkaanvaihtoja, kun Iiro ei ole paikalla, Saari kertoo. – Kaikki huolletaan: ruohonleikkurit, polkupyörät, autotkin. Ihan nykyaikaisempiin autoihin ei kylläkään pääse polttimoja itse enää vaihtamaan. ”Ilman Gulfia kylä kuolisi” Kauvatsa on noin 800 asukkaan entinen itsenäinen pitäjä, joka nyt kuuluu Kokemäkeen. Kesäaikana mökkiläiset tuplaavat väkimäärän, ja se tietää sesonkiaikaa myös paikkakunnan ainoalle huoltoasemalle. – Loppukesästä kaikki sitten lähtevätkin yhtä aikaa. Pillit pussiin ja näkemiin, Saari kuvaa. Talvella huoltamon ovia kuluttavat lähinnä vain oma väki ja satunnaiset läpikulkijat. Kylän ainoana baarina Gulfista on onneksi tullut suosittu aamukahvipaikka, ja baarilla on tietenkin oma vakituinen ”äijäköörinsä”. – Keväällä kävi aika väliin pitkäksi, kun ketään ei käynyt eikä kahvilaakaan saanut pitää auki. Nyt on onneksi taas vilkkaampaa ja työpäiväkin joskus lopussa ennen kuin huomaakaan. – Ilman Gulfia tämä kylä kuolisi. Ei tänne jäisi oikein mitään palveluja. Rasvamonttu tarpeeseen Gulfin 1960-luvun peruja olevasta huoltamorakennuksesta löytyy ihka oikea ja edelleen hyvin käyttökelpoinen rasvamonttu. Iiro Jaakkola on korjaajana itseoppinut ja tekee hommaa sivutoimisesti päätyönsä ohessa. – Periaatteessa kaikki normaalit korjaukset ja huollot onnistuvat, mutta jarruremonttien ja muiden isojen töiden kanssa pitää varata vähän enemmän aikaa. Mutta ei tämä mitään helppoa hommaa ole ollut, hän sanoo. – Pieni pelastus oli keväällä se, että aloimme mainostaa ruoka-annosten myyntiä mukaan. Joskus sunnuntai-iltanakin, kolme tuntia sulkemisajan jälkeen tilattiin vielä makkaraperunat, ja kyllähän minä ne tulin tekemään, sisko hymyilee vieressä. Mira Saari toimi ennen huoltamouraa 16 vuotta maatalouslomittajana. Tuolla kokemuksella on häneen on sisäänrakennettu ajatus siitä, että kaikki ei aina toimi aikataulujen ja aukioloaikojen rajoissa. – Asiakkaat palvellaan aina, kun mainostaulussa palaa valkeet ja ovi vain on auki.