Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Käsivarren mittainen rotta ja muita nähtävyyksiä

Muutin viime viikolla Kokemäelle. Kannoin tavarani vanhan huoneeni naapuriin, laskostin vaatteet kaappiin ja nostin pari omaa tauluani seinälle. Kävin Kokemäen kirjastossa, joka on lempikirjastoni maailmassa, sillä satojen ihmisten varausjonon sijaan uutuuskirjat saa usein suoraan hyllystä. Katselin kaihoisasti Pitkäjärven hyppytornin ylimmälle tasolle, mutta toistaiseksi hyppäsin veteen vasta laiturilta. Ihastelin kesän vaaleaa vihreyttä, joka nousee ja pursuaa joka nurkalla. Aivan kuten kahdeksantoista vuotta sitten, kun viimeksi muutin Kokemäelle. Taisi olla minulle ensimmäinen kerta Satakunnan rajojen sisäpuolella, kun saavuimme heinäkuisena aamuyönä pitkän matkan jälkeen muuttoautolla uuden kotimme pihaan. Olimme sopineet, että valvomme koko yön ja käymme tarkistamassa tilukset vaikka kuinka väsyttäisi. Katselin uutta kotiani unisin silmin, luomeni valuivat silmien peitoksi ja lopulta vanhemmat kantoivat patjat ja lapset tyhjille lattioille nukkumaan. Kokemäki otti vastaan hyvin. Aamulla piharakennuksesta löytyi kuollut (silloisen) käsivarteni pituinen rotta, ja se oli myöhemmin muualta saapuville vieraillemme ihmeellinen nähtävyys. Oven kranssiin oli lintu tehnyt pesän. Iskä kuvasi sitä videokamerallaan, zoomaili hitaasti pieniin aukeileviin suihin. Opettelin innolla uutta murretta, jota yritin koukeroida vanhoille koulukavereilleni kirjoittamiini kirjeisiin. Sain kahden siskoni kanssa yhteisen puhelimen. Saapuneet viestit luki puhelimen kulloinenkin haltija, ja viestistä ilmoitettiin sen varsinaiselle vastaanottajalle heti kun muistettiin. Puhelin löytyi talven jälkeen ulkosaunan vierestä lumikasan alta ja toimi edelleen. Olimme kyllä jo saaneet joululahjaksi uudet puhelimet – omat. Kouluun kuljin pyörällä, sillä jääkaapin ovessa olevaan taulukkoon sai yhdestä matkasta piirtää rastin puolikkaan. Jos kulki koko viikon pyörällä kouluun ja takaisin sai viisi rastia, joista tienasi euron. Kyllä maalla on hyvä, tai siis kaupungissa, Kokemäkihän on kaupunki. Sen muistin lapsena aina ylpeänä kertoa kavereille. Täältä minä taidan olla kotoisin, vaikka en täällä olekaan syntynyt. Murretta ymmärrän edelleen paremmin kuin puhun. Kesän jälkeen muutan takaisin kotiin mieheni luokse ja opiskelemaan, mutta ehkä vielä palaan. Kirjoittaja on kesätoimittaja.