Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Ei ole mitään pystyssä pidettävää, elleivät ammattilaiset hoida sairaita ja pidä huolta terveydestämme

Nyt syön sanani ja kirjoitan aiheesta, jonka olen aiemmin luvannut jättää muille. Tuo aihe on hoitajien palkka. En kuitenkaan pompi täällä tasajalkaa ja vaatimalla vaadi, vaan pyörittelen asiaa. Lienee itsestään selvää, että tämän koronakriisin yhteydessä puhutaan myös hoitoalan palkoista. Jotkut pitävät ala-arvoisena, että tämä kehdataan ottaa puheeksi juuri nyt. Toisaalta on niitäkin, jotka saavat pontta vaatimuksilleen korottaa palkkatasoa. Kenenkään ei tarvitsisi pelätä, että hoitajat lyövät suojahanskansa tiskiin. Työt tässä tilanteessa hoidetaan, ja aiheeseen palataan ehkä myöhemmin. Käännetään palloa piirun verran ja huomataan, että sosiaali- ja terveysalalla työskentelee ihmisiä monella ammattinimikkeellä. Vielä vähän palloa pyörittämällä huomataan, että näitä ammattilaisia edustavat monet eri ammattiliitot. Luonnollisesti jokainen ammattijärjestö haluaa edustaa vahvasti juuri omiaan. Pallo käteen ja pyöräytys. Aika usein, kun puhutaan hoitajien palkoista, nousee esiin alan naisvaltaisuus. Yhtä usein keskusteluissa todetaan, että miesvaltaisilla aloilla osataan vaatia tiukemmin. Nämäkin seikat lienevät osin totta, ja syy siihen, miksi hoitoalan arvostus ei näy palkoissa. Alan menneisyyttä muistellessa tulee väistämättä mieleen, kuinka eri ammattinimikkeiden välinen hierarkia oli itsestään selvää. Asteikon yläpäässä olivat lääkärit, sitten tulivat sairaanhoitajat, ja heidän jälkeensä apuhoitajat. Silloiset puhtaudesta huolehtivat henkilöt olivat näiden alapuolella. Tämä todentui hyvin opiskeluaikoina jo pelkästään siten, kuka kenenkin kanssa mahtui samaan kahvittelutilaan. Nämä rajat olivat hyvin selviä erityisesti somaattisella puolella. Psykiatrian puoli taisi olla edistyksellisempi, ja eri nimikkeillä mahduttiin samaan kahvihuoneeseen, vaikka sitten tunkemalla. Toivon hiljaa mielessäni, ettei missään ole enää tätä eriarvoisuutta. Puheissa toki ollaan yhdessä samassa rintamassa. Alan pirstoutuminen monien eri ammattijärjestöjen alle ei kuitenkaan helpota palkankorotusten vaatimista. En minäkään omaani vaihda. Oli niin tai näin, en halua jatkossa kuulla puheita, kuinka rautakourat ja muut pitävät tämän maan pystyssä. Eihän ole mitään pystyssä pidettävää, elleivät ammattilaiset hoida sairaita ja pidä huolta terveydestämme. Toivotan onnea ja menestystä sekä viisaita päätöksiä niille, jotka näiden palkkakysymysten kanssa joutuvat painimaan. Pallo on nyt teillä. Kirjoittaja on oman elämänsä sankari ja (eli) lähihoitaja.