Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Sandra muutti Alpeilta Kokemäen peltoaukeille pieneen punaiseen taloon: ”Olen täysin varma, että tämä oli oikea ratkaisu”

Se tunne oli raastava. Itävaltalainen hierontaterapeutti Sandra Herrnegger , 25, oli pyrkinyt yliopistoon kuusi kertaa, mutta hänen haaveensa opiskelupaikasta mureni aina pääsykokeissa. Pääsykokeet olivat kolmeosaisia, ja hän putosi aina viimeistään toisella kierroksella. Fysioterapeutiksi haluavan Sandran oli pakko keksiä jotain muuta. Hän ei halunnut luopua haaveestaan, joten hän haki apua Googlesta. Hakukone tiesi kertoa, että fysioterapeutiksi voisi opiskella myös Suomessa, Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Sandra päätti kokeilla onneaan. Hän osti lentolipun Suomeen, matkusti Poriin pääsykokeisiin ja huomasi pärjäävänsä kokeissa hyvin. Hän sai opiskelupaikan. Vielä piti puhua poikaystävä mukaan ja muuttaa Suomeen. – Olen täysin varma, että tämä oli oikea ratkaisu. Olen niin onnellinen. En enää ikinä hae Itävallan yliopistoihin, Sandra kertoo. Suomeen Sandra muutti yhdessä poikaystävänsä Andreas Goritschnigin kanssa. Asuntoa he ryhtyivät etsimään jo kesällä. Sandra on kasvanut Itävallan Tirolissa Alpeilla, ja hän huomasi heti, ettei viihtyisi Porissa. Hän ei halunnut muuttaa kerrostaloon, vaan luonnon keskelle. Taas piti tarttua Googleen. Sandra katsoi, millaisia alueita Porin lähistöllä olisi. Hän huomasi pian, että Suomessa talot ovat paljon halvempia kuin Itävallassa. Hän päätti yhdessä Andreaksen kanssa lähteä katsomaan niitä. Aluksi vaihtoehtoja oli kaksi. Toinen taloista oli Yyterissä, johon pariskunta oli ihastunut jo kesän aikana. Sandra huomasi kuitenkin, että Yyteriin kulkeminen olisi bussilla hankalaa, ja talo osoittautui näkemättäkin vanhaksi ja huonokuntoiseksi. Jäljelle jäi siis vain yksi vaihtoehto, Kokemäki. Pian nuoret itävaltalaiset huomasivat olevansa pienen punaisen talon omistajia. – Ajattelin kyllä, että voi ei, mitä me oikein olemme tehneet, Sandra nauraa. Sandran vanhemmat eivät olleet muuttoa vastaan, vaikka isä pitikin heitä hulluina. Vanhemmat olivat kuitenkin tottuneet siihen, että Sandra ja Andreas tykkäsivät reissata ja olivat valmiita lähtemään töiden perässä myös ulkomaille. Sandrakin oli jo ehtinyt tehdä töitä hierontaterapeuttina sekä Sveitsissä että Kyproksella. – Vanhempani asuvat 900 asukkaan kylässä. Eivät he voi ymmärtää, mitä jossain muualla voi olla. Äiti oli kuitenkin iloinen puolestani. Hänen mielestään aina kannattaa opiskella. Kokemäelle Sandran ja Andreaksen oli helppo tulla, sillä he saivat talokaupan mukana myös huonekaluja. Heidän piti oikeastaan ostaa vain sänky. Remonttia he tekivät lähinnä piharakennuksessa, jonne vedettiin sähköt. Lisäksi he eristivät vintin. Rausenkulmalla Sandra on jo nyt kuin kotonaan. Ainoa asia, jota hän kotimaastaan kaipaa, on vuoret. Ja niitä hän todellakin kaipaa, sillä hän on varttunut Alpeilla. Kokemäellä häntä viehättävät luonto ja varsinkin Kokemäenjoen maisemat. Hän tuskin malttaa odottaa kesää, jotta pääsisi telttailemaan. – Pidän suomalaisista, he ovat luonteeltaan kuin minä. He eivät puhu paljon, mutta jos puhuvat, silloin heillä on jotain tärkeää sanottavaa. Minusta se ei ole mikään ongelma, etteivät ihmiset puhu toisilleen junassa eivätkä bussissa. En minäkään haluaisi puhua. Vähän Sandraa harmittaa se, ettei hän ole vielä nähnyt yhtään peuraa. Yhtenä aamuna hän kuitenkin heräsi kovaan haukkumiseen. – Ajattelin, että jes, täällä on susia! Kävi kuitenkin ilmi, että ne olivat naapurin huskyjä. Naapurit järjestävät koiravaljakkoajeluita. Suomesta Sandra tiesi etukäteen vain pari asiaa. Hän oli tietysti kuullut Suomen luonnosta, saunakulttuurista ja myös saamelaisista. – En kuitenkaan tiennyt, kuinka vaikeaa on oppia suomen kieltä. Sandra aloitti heti suomen opiskelun, sillä hän ei voi olettaa asiakkaidensa puhuvan saksaa tai englantia. Hän saattaa jäädä Suomeen, jos hän saa valmistuttuaan töitä. Vaakakupissa painaa toki myös se, saako Andreas Tampereelta opiskelupaikan. Hän haluaisi yliopistoon opiskelemaan kansainvälisiä suhteita tai kansainvälistä politiikkaa. – En tiedä, missä olen kymmenen vuoden päästä. En suunnittele sellaista. Elän hetkessä, enkä juutu suunnitelmiin. Otan kaiken vastaan, mitä tulee. Haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran Sydän-Satakunnassa 27. joulukuuta 2019.