Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Verotiedot

Terttu Viinamäelle älypuhelin on kauhun kapistus – somettajaa hänestä ei tule koskaan

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Terttu Viinamäki , syntyperäinen nakkilalainen. Olen ollut järjestötöissä koko ikäni, viimeksi työttömyyskassan etuuslaskijana. Eläkkeellä olen ollut jo 20 vuotta, mutta eläkeläisjärjestö ja kunnallispolitiikka teettävät vielä hommia. Viime kuntavaalien jälkeen minut valittiin kunnanvaltuuston varapuheenjohtajaksi, joten tehtävät lisääntyivät. Kenen kanssa asut? Entisen poikaystäväni Reijon . Mikä sinussa on parasta? Ainakin olen periksi antamaton ja sinnikäs. Jos näen jonkin asian tärkeäksi, teen sen, minkä pystyn. Mistä sinua moititaan? Taitavat olla ihan samat asiat. Katso edellinen vastaus. Mitä sellaista osaat, jonka vain harva tietää? Melkein olen kaiken näyttänyt, mihin pystyn. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Työvuosina parasta oli se, kun sai olla kotona. En ole koskaan haikaillut mitään ekstremeä enkä matkailua. Kun haluan rentoutua, istun olohuoneen keinutuolissa kutimeni kanssa. Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi? Viime kesänä tutustuin marja-aronian mustiin marjoihin. Tein niistä smoothieta harva se aamu. Aroniamarjat ovat erinomaisia vitamiinipommeja. Kun smoothien tekee kauramaitoon, siitä tulee kevyt. Sekaan laitan banaania ja marjoja. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Istuin naapurin vanhan papan sylissä. Hän puhutti minua, ja minä puhuin, sillä olin kova puhumaan. Olin ehkä alle kolmevuotias. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kohtele muita ihmisiä niin kuin toivot heidän kohtelevan sinua. Mistä haaveilet? Paremmasta tulevaisuudesta. Ei minun omassa olossani ole mitään ongelmaa, mutta maailmassa on paljon sellaista, mikä täytyisi saada korjattua. Monesti sitä tuntee itsensä kovin pieneksi ja avuttomaksi. Jos jokainen tekisi vähän, kyllä paljon järjestyisikin. Maailma on niin kova. Mihin uskot? Ihmiseen, koska ei ihminen paha ole syntyessään. Olojen takia se voi muuttua pahaksi, mutta ei se pohjimmiltaan paha ole. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Tämä oma perhe ja ystävät. Meillä on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? Taitaisi tulla pitkä lista! En ole enää sellaista miettinyt, kun niitä tekoja ei voi muuttaa. Mutta jos olisi jo oppinut, ettei tee enää niitä samoja virheitä – ainakaan kovin monta kertaa. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Kirkossa käyn vain silloin, kun on hautajaiset tai häät. Tänä syksynä olen ollut hautajaisissa kolme kertaa. Ne ovat niitä surullisia käyntejä, häitä on harvemmin. Kirjastossa kävin kolme viikkoa sitten. Mikä sinusta piti tulla isona? En tiedä, onko minulla ollut koskaan mitään haaveita. Valmistuin Porin ammattikoulusta liinavaateompelijaksi, joka on nykyisin kuollut ammatti. Tein aluksi töitä ompelijana kotiäitinä ollessani. Vaatetin tietysti myös omat lapseni ja vähän naapureitakin. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Olen melkein kaikkiruokainen, mutta kyllä se jokin kala on. Sen tekee joko Reijo tai minä. Tyttäreni Mervi tekee hyvän ruuan. Hän osaa paljon sellaista, mitä minä en ole koskaan oppinut. Kotona syömme, joskus käymme ulkona. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Pikku Prinssin olen lukenut monta kertaa. Se pistää miettimään, sillä siinä on hyviä viisauksia. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Olen melkein kaikkiruokainen, mutta sellaista rämärokkia minä en kestä. Kuuntelen yhtä lailla klassista kuin päivän iskelmääkin. Kenet haluaisit tavata? Olisi kiva tavata äiti. Nyt osaisi kysyä monta sellaista asiaa, joita ei silloin osannut. Olisi kiva jutella. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? Olen vastarannan kiiski. Käytän vastenmielisesti sähköpostia, ja älypuhelinkin on minulle kauhun kapistus. Ei sen kanssa tule toimeen. Somessa en ole, enkä mene! Milloin viimeksi itkit? Siihen ei paljon tarvita. Se oli äskenkin lähellä, kun tuli äidistä puhe. Itku tulee joskus ilosta, joskus surusta, ikävästä. Joskus liiankin herkästi, mutta olen oppinut sietämään vikani. Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat? Jonkin verran olen säästäväinen. Meillä ei ole isoja eläkkeitä, mutta kyllä tässä toimeen tullaan. Olen sellainen perustarkka, en taida tuhlata. Jos jotain nättiä vaatetusta löydän, siihen voin haksahtaa. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Toivottavasti parempi, ja kyllä minä uskonkin, että se parempaan päin menee. Nykynuoret ovat niin valistuneita. Tärkeintä olisi, että pysyisi rauha. Mitä urheiluseuraa kannatat? Nakkilan Wisassa olen ollut jäsenenä lapsesta saakka. Siellä tanhuttiin ja voimisteltiin. Olen edelleen naisjaostossa talkoojoukoissa. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? Olisi varmaan pakko tyytyä siihen, minne osoitetaan. En osaa täältä mihinkään lähteä. Olen juurtunut tänne niin kuin lupiinit pitkin tienvarsia. "Ei ikinä tänne", totesin Helsingin-vuosinani. Ikä: 80 vuotta. Siviilisääty: Naimisissa. Asuinpaikka: Nakkilan Pakkala. Koulutus: Porin ammattikoulu, liinavaateompelija. Ammatti: Ollut järjestötöissä koko ikänsä. Viimeiset kymmenen vuotta työttömyyskassan etuuslaskijana. Aiemmin myös Suomen naisten demokraattisessa liitossa. Eläkkeellä jo 20 vuotta.