Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Piirun verran pidemmälle, hallitusti – frisbeegolftaidot edistyvät määrätietoisella harjoittelulla

Jokainen frisbeegolfia kokeillut tietää turhautumisen tunteen, kun hyvä riuhtaisu saa kiekon lentämään vain vähän matkan päähän. Etenkin jos sen lyhyen heiton ainoa hyvä puoli on siinä, että se ei ollut sen pidempi, koska suunta oli aivan väärä. Jo useita vuosia aktiivisesti frisbeegolfratoja kiertäneet kokemäkeläisen Friba-Tikkojen heittäjät lohduttavat vasta-alkajia. Jokaisen on kuljettava pitkä tie, ennen kuin kiekon kaari saa pituutta haluttuun suuntaan. – Toisto, toisto ja toisto, on Friba-Tikkojen hallitsevan seuramestarin Jan Timoskan ensimmäinen ohje. Timoska voitti seuramestaruuden marraskuussa 2018, viime vuonna kisaa ei järjestetty. Seuratoverit Mika Laikko , Tony Virtanen sekä ex-puheenjohtaja Aki Söderlund nyökyttelevät, mutta myöntävät, että ohje voi tuntua turhauttavalta. Jos sadan heiton jälkeen ei tunnu mitään tapahtuvan, kannattaa palata perusasioihin. Vain heittämällä oppii, mutta vinkkejä siihen, miten heittää on helposti saatavilla. – Kannattaa katsoa, miten enemmän lajia harrastaneet asian tekevät. Aina voi kysyä, voiko liittyä seuraan, jos näkee hyviä heittäjiä, joita ei omasta kaveriporukasta löydy. Harva fribaaja kieltäytyy, heittäjät ovat rentoa porukkaa, Söderlund sanoo. – Youtubesta löytyy myös ammattilaisten suorituksia, sekä tekniikan opetusvideoita. Niistä saa hyviä neuvoja omaan tekemiseen, Tony Virtanen sanoo. – Jos lajikärpänen puree, aina voi liittyä myös seuraan. Friba-Tikoissakin kyllä on tilaa uusille jäsenille. Seuran kautta kilpailutoiminta avautuu uudella tavalla, Mika Laikko sanoo. Perustekemisellä harrastajat sanovat, kuinka kehitys tulee oman heiton tutkimisella ja harjoittamisella. Ratakierroksilla heittokerrat jäävät vähiin, eikä perusheittoa voi arvioida kiekon kopsuessa puihin. – Oman heiton ja kiekon tunteminen on ihan perusasia. Sitä on helpoin harjoitella avoimella kentällä, urheilukenttä tai pelto käy, Jan Timoska sanoo. Jokainen kiekko käyttäytyy eri tavoin. Aki Söderlund korostaa, että kiekot kannattaa valita oman taitotason mukaan. Melko kokenutkaan harrastaja ei saa hyödynnettyä ammattilaisen pituusdraiverin ominaisuuksia, jotka on tarkoitettu yli sadan metrin heittäjille. – Vasta-alkajan kannattaa aloittaa lyhemmiltä etäisyyksiltä putterilla ja lähestymiskiekolla tutustumaan heittoon. Käytännössä midari (lähestymiskiekko) lentää vasta-alkajalla yhtä pitkälle kuin draiveri (pitkän matkan avauskiekko). Teoria on helppo kokeilla urheilukentällä. Joitakin kierroksia kokeilleen toimittajan draiveri, putteri ja midari lentävät erilaisilla kaarilla, mutta alle 10 metrin etäisyydelle toisistaan. Lähimmäs kohdetta osui lähetymiskiekko. Nyrkkisääntönä kevyemmät kiekot soveltuvat vasta-alkajille. Painavampiin kannattaa siirtyä vasta tekniikan kehittyessä. Perusheitto kannattaa opetella huolellisesti. Heitot jaetaan karkeasti eniten käytettyyn rystyheittoon ja kämmenheittoon. Kolmas tyyppi on lähietäisyydeltä koriin heitettävä puttaus. Aki Söderlund näyttää, kuinka rystyheittoon saa lisää vakautta, kun sijoittaa kiekon alle "rimmille" neljä sormea. Näin ote, eli grippi on tukevampi. – Itsekin alussa laitoin rimmille vain kolme sormea, mutta heitto parani nopeasti kun opettelin neljän sormen tekniikan. Kämmenheitto heitetään nimensä mukaan vartalon "ulkopuolelta". Moni pelaaja on erikoistunut jompaan kumpaan heittotyyliin, mutta molempia tarvitaan. Kun tyypillisesti oikeakätisen heittäjän rystyheitto kaartaa vasemmalle, kämmenheitolla loppukaarteen saa oikealle. – Itse käytän kämmenheitossa etu- ja keskisormea rimmillä, joku laittaa kolmannenkin. Pelkkä etusormi on liian hutera ote. Tekniikassa tärkeintä on saada kiekko töihin, eli heitto puhtaaksi. Kovan riuhtaisun tekniikkavirhe syö tarkkuutta ja metrejä heitosta enemmän kuin hyvällä tekniikalla kevyesti liitoon päästetty kiekko. – Monen vasta-alkajan näkee heittävän tavattoman korkeita heittoja. Usein heittotarkkuus ja pituuskin paranevat, kun antaa kiekon liitää matalemmalla, Mika Laikko sanoo. Liian tosissaan alussa ei kannata ottaa epäonnistumisiakaan. Niitä sattuu myös konkareille. – Jälkipelit ja jokaisen väylän heittojen purku kuuluvat tähän lajiin. Tämä on huomattavan rento laji, jota pystyy nautittavasti pelaamaan yhdessä varsin eritasoiset heittäjät, Laikko pohtii. Jos kokeilijalle riittää ulkoilu kiekkoja heitellen ilman paineita tekniikan kehittymisestä, sekin on aivan sallittua.