Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live

Mustakynän pakina: "Sanoin, että rahaa on ollut siitä lähtien kun äiti taskut teki ja tähän asti olen elämässäni kaikki laskut maksanut”

Viime syksynä Maaseutua sivistävä liitto vihjaili, että saatan saada jonkun palkinnon jopa kun menen Isolle kirkolle, Helsinkiin siihen isoon kirjastoon, jolla on ylistävä nimikin, Oodi. Mutta sain vain kolme kirjaa, ja kahvia en huolinut. Onneksi saatiin kyläillä sukulaisen luona, jolla kyllä ruokaa ja lämmintä riitti. Menomatka alkoi mukavasti tutun taksimiehen kyydissä. Kehuin itseäni koko matkan Kauvatsalta Huittisiin ja kuskia nauratti. Olisin ottanut saman miehen hakemaankin maanantaina meikäläisiä Huittisten ABC:ltä, mutta hänellä sattui olemaan joku muu kyyti siihen aikaan kun Onnibussi olisi ihanasti Huittisissa. ”Kovin epäluuloinen miesääni ihmetteli kyytiä Kauvatsalle.” Paluumatkalla tilailin taksia Huittisten taksikeskuksesta. Kovin epäluuloinen miesääni ihmetteli kyytiä Kauvatsalle, pikalinja-auton saavuttua Huittisiin. Lupaili kyydin kuitenkin. Mutta sitten kun oltiin Humppilan paikkeilla, niin joku taksisuhari soitti ja sanoi, että hänen autossaan ei sitten maksupääte pelaa, että jos ei sulla käteistä ole, niin käydään Huittisissa Otto-automaatilla. Sanoin, että rahaa on ollut siitä lähtien kun äiti taskut teki ja tähän asti olen elämässäni kaikki laskut maksanut, vanhemmiten jo eräpäivänä. Minkäpäin Kauvatsaa olet menossa ja montako henkeä teitä on? Mä sanoin että kaksi ihmistä ja kaksi henkeä kun sitä näyttää muijallakin riittävän juuri nyt kuorsaamiseen – ja joskus jopa huutamiseen. Seuraava kysymys oli, että mihin päin Kauvatsaa olisi tarkoitus mennä. Minä siihen että kotiin tietysti Kärvästenmäen itälaidalle. ”Ja oli sillä helpottunut ilme, kun matkamme maksoin.” Onnibussi saapui Huittisiin ja suhari alkoi sompailla kohti Kauvatsaa. Kyselimme toisiltamme ja minä kerroin oman ja Pitkän Kustaan kartanon historian. Vaikkei ajuri tarjonnut muuta kuin salmiakkipastillin, niin vaikutti lopulta ihan asialliselta autokuskilta. Ja oli sillä helpottunut ilme, kun matkamme maksoin ja joutuisasti autosta nousimme kotipihassa. Mutta kyllä se melkoista vauhtia lähti meidän pihasta takakautta, niin kuin muutkin, jotka eivät peruuttaa osaa. Taksikuskit saavat nykyään olla ihan minkälaisia vaan, ennen se oikeus oli vaan matkustajilla. Semmoinen oli reissu mutta tulipa tehtyä, tuumaili väsyneenä sängyssään O. Peltonen