Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Stefan teki Henristä isän: ”Kalastamaan mennään heti, kun hänen jalkansa kantavat”

Siinä he nyt ovat, isä ja poika. Poika ja isä. Poika nukkuu isänsä, kokemäkeläisen Henri Kankaan tatuoidulla käsivarrella autuaan tietämättömänä ympärillä tuijottavista silmäpareista. Isän sylissä on hyvä olla. Niin hyvä, ettei ole tarvetta päästää ääntäkään. Sunnuntaina Henri Kangas viettää ensimmäistä isänpäiväänsä isänä. Kankaan ja hänen avopuolisonsa Heidi Törmän ensimmäinen yhteinen lapsi syntyi Satasairaalassa maanantaina 28. lokakuuta. Se päivä teki Henristä isän ja Heidin ensimmäisestä lapsesta Eemilistä , 5, isoveljen. Vauva painoi 3 200 grammaa ja oli 53 senttiä pitkä. Kun vauva viime talvena ilmoitti tulostaan, vanhemmat eivät olleet uskoa korviaan. Lääkäri oli Heidille vakuuttanut, ettei tämä voisi enää koskaan tulla luonnollisella tavalla raskaaksi. Toisin kävi. – En oikein tiennyt, mitä siinä olisi ajatellut. Hyvillä mielin kuitenkin olin, Henri kertoo. Vauvaa alettiin kutsua Stefaniksi . Isä vakuuttaa, että Stefan on pelkästään työnimi, oikeaa nimeä ei vielä ole päätetty. Sukunimi on kuitenkin Kangas. Oli alusta saakka selvää, että Henri lähtee mukaan synnytykseen. Synnytys sujui lopulta hyvin, vaikka urakka oli pitkä ja työläs. Henri sai ajoitettua talvilomansa h-hetkeen, ja nyt hän on kolmen viikon isyyslomalla. Työkseen hän ajaa rekkaa ja tekee pitkiä päiviä. Nyt on kuitenkin aika nauttia vauvasta ja rauhallisesta kotielämästä. Vauva kohtelee vanhempiaan hyvin, sillä hän herää yön aikana syömään vain kahdesti. Muuten hän katsoo viisaammaksi nukkua ja kerätä voimia tulevia koitoksia varten. – Minä autan sen, minkä tässä osaan. Kaikki on niin uutta vielä. Olen koettanut noita kotihommia tehdä, Henri naurahtaa. Myös Henrin vanhemmat ovat jo ehtineet käydä tapaamassa vauvaa. Henrin isä asuu Forssassa, äiti Kokemäellä. Pappoja Henrillä ei enää ole, mutta suhde isään on säilynyt hyvänä. – Kyllä hänelle heti tuli kyynel poskelle, kun kerroin. Kun Henri oli pikkupoika, hän teki isänsä kanssa usein puutöitä. Yhdessä he väsäsivät kaikenlaista, mitä puusta voi tehdä. Toinen lapsuusmuisto liittyy joulukuusivarkauteen. Kuusenhakuun oli maanomistajan lupa, mutta isä ei ollut ihan varma, missä rajat kulkivat. – Jonkun metsästyskoirakin tuli siihen katselemaan meidän touhujamme, mutta me saimme kuusen ja koira jatkoi matkaansa, Henri nauraa. Stefanin lapsuusvuosiin Henrillä on jo valmiit suunnitelmat. – Kyllä minä hänelle jo kerroin, että kalastamaan mennään heti kun hänen omat jalkansa kantavat. Laitetaan vene auton perään ja lähdetään käymään Sääksjärvellä. Kalastamisesta Henri oppi pitämään jo pikkupoikana. Ongella hän on istunut oman isänsä kanssa. Veneessä istuminen rentouttaa. Rekan kyytiinkin Stefan pääsee. – Ihan varmasti, hiukan kun tulee ikää lisää. Mistä hän ikinä tykkääkään, hän saa olla mukana ja touhuta, Henri lupaa. Isänpäivänä Henrillä on ollut tapana käydä kahvittelemassa oman isänsä kanssa. Ensi sunnuntain ohjelmasta hän ei vielä osaa sanoa mitään. Heidillä on suunnitelma, mutta siitä ei Henrille hiiskuta. – Se on ihan uusi kokemus sitten taas. Ei sitä osaa vielä ajatellakaan, että sillä päivällä on ihan uusi merkitys, Henri kertoo. Mitään toiveita hänellä ei ole, paitsi ehkä pari. – Ihan rauhassa vain perheen kesken. Ja ruuaksi Beldan kebabia, se on parasta mitä maailmassa on, Henri nauraa. Isänpäivää vietetään sunnuntaina 10. marraskuuta. "Ei sitä osaa vielä ajatellakaan, että sillä päivällä on ihan uusi merkitys.” Kotoisin Kokemäen Peipohjasta, jossa on asunut koko ikänsä. Ei aio lähteä Peipohjasta kulumallakaan, koska "Peipohjassa on hyvä olla". Asuu yhdessä avovaimonsa Heidin ja heidän yhteisen vauvansa kanssa omakotitalossa. Heidin poika Eemil asuu vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. Perheeseen kuuluu myös kaksi kissaa, Töhö ja Börje. Opiskellut logistiikan perustutkinnon, Peipohjassa totta kai. Ajaa työkseen Kuljetus Ranta-Peren rekkaa. Työpäivät venyvät välillä pitkiksi, mutta yöksi hän pääsee aina kotiin. Aikoo olla tiukka, mutta rakastava isä.